TiinaElovaara Life. Laughs. Sports. Politics. Justice.

Kiitos hyvistä hetkistä, Perussuomalaiset

Siivoilin kaappia ja sieltä löytyi tuulitakki jossa oli PS-logo.

Kulunut puolitoista vuotta puolueen hajoamisen jälkeen on ollut raskas ja vapauttava. Näitä molempia tunteita.

Juuri nyt päällimmäisenä on kiitollisuus.
Yli kymmenen vuotta sitten lähdin mukaan verrattain uuteen puolueeseen, joka kriittisyydellään puhutteli silloin n. parikymppistä, lähiössä kasvanutta, elämän nurjia puolia nähnyttä Tiinaa.

Perussuomalainen puolue ei tuolloin ollut profiililtaan vielä jyrkän maahanmuuttokriittinen. Toiminta alkoi huoltoasemilla kokoontuen. Vasta myöhemmin saimme tilat, kannatusta, mutta myös kasvavan sisäisen ryhmän äärimmäisen kriittisiä ihmisiä. Heidän henkinen johtajansa oli Jussi Halla-aho.

Puolue kasvoi kymmenen vuoden aikana nopeasti ja räjähdysmäisesti. Kun liityin, kannatus oli 2% luokkaa. Vuonna 2011 tapahtui ”jytky”, eikä puolue nopean kasvunsa vuoksi ehtinyt säilyttää sisäistä tasapainoaan.

Vuosi vuodelta osa jäsenistöstä alkoi esittää entistä suorempia näkemyksiä, koskien viranomaisia, maahanmuuttoa, mutta myös niitä kohtaan, jotka puolueen sisällä toivoivat eri tyyppistä linjaa.
Tiedettä, hallintoa ja vähemmistöjä kohtaan esiintyvä kritiikki oli joiltakin osin ymmärrettävää, ottaen huomioon ihmisten rajalliset kyvyt hahmottaa yhteiskuntaa ja ihmisyyttä. Silti olin hyvin monesta asiasta eri mieltä, toin sen aina esiin ja otin loan vastaan sekä ulkomaailmalta koskien puoluetta, sekä puolueen jäseniltä koskien toimimistani ulkomaailmassa näiden teemojen osalta.

En ole ainoa joka näin tekee. Lähes kaikissa puolueissa on tälläisiä ihmisiä, jotka yrittävät sovittaa eri maailmoja yhteen, tehdä yhteistyötä kaikkien kanssa, mutta jotka joutuvat äärimmäisen ristipaineen kohteeksi. Nämä ihmiset ovat usein pidettyjä yli puoluerajojen, mutta ovat riskissä joutua kovan arvostelun kohteeksi omien keskuudessa.

Pitkään ja edelleenkin ajattelin että Suomessa on ymmärrettävä kansalaisten tuntoja ja kokemuksia näiden pettyneiden kansalaisten osalta paremmin. Yritin aina löytää keskitietä ja viedä näitä viestejä asiallisessa muodossa politiikan keskiöön, sekä sieltä keskiöstä puolueen riveihin. Nyt tiedän että tehtävä on paljon vaikeampi kuin ymmärsin.

Minua on aina arvosteltu erilaisuudesta, niin kauan kun olen toiminut politiikassa, minusta on levitetty monenlaisia huhuja.
Tyypillisin niistä on, että olen aina loikkaamassa. Koko kymmenen vuoden ajan olen ollut loikkaamassa jonnekin. Ilmeisesti profiilini, naisena, nuorempana ja liberaalimpana on oikeuttanut ikuisen spekulaation siitä että kuulun todellisuudessa milloin vihreisiin, demareihin, kokoomukseen tai vasemmistoliittoon.

Tämä spekulointi ei minua sinänsä häiritse, paitsi silloin kun se on viety pahansuovaksi, painostavaksi, mitätöiväksi tai tahalliseksi väärän tiedon levittämiseksi.

Vuodet perussuomalaisissa olivat opettavaisia. Sain paljon mahdollisuuksia (tosin sain myös ääniä, jolloin mahdollisuuksia oli annettava) sekä minulla oli aina syvä ja todellinen tahto kehittää puoluetta, rakentaa siltoja ja uskoa tulevaisuuteen.

Jossain kohtaa asiat kävivät silti liian raskaiksi ja puolueen henkinen hyvinvointi alkoi kärsiä liikaa. Silloin oltiin jo liian pitkällä sellaisella tiellä, joka johti vain puolueen hajoamiseen.
Se ei ole kenenkään yksittäisen henkilön syytä. Se ei ole maahanmuuttovastaisten tai maltillisempien syytä.

Sisälle oli kasvanut kaksi liian erilaista ryhmää ja ajattelutapaa.

Olen kiitollinen kaikesta siitä mitä perussuomalaisten kautta opin. Olen monta kokemusta vahvempi ja sain puolueelta paljon. Todellista poliittista kotia minulle on aina edustanut enemmän ne ihmiset jotka nyt kuuluvat Sinisiin. Heidän kanssaan joko nousemme tai kaadumme. Parhaamme olemme tehneet.

Minulla on edelleen ystäviä perussuomalaisissa. Toivon heistä monelle menestystä ja kaikkea hyvää. Tälläisiä ihmisiä ovat mm. ne ihmiset joiden kanssa tein vuosia yhdessä töitä Tampereella. Erityiskiitoksen ja terveisen lähetän Lassi Kalevalle sekä Ossi Aholle. Olen aina tullut hyvin toimeen myös Sakari Puiston kanssa.
Kaiken kaikkiaan yhteistyö kuntatasolla pelaa hyvin koko PS-valtuustoryhmän kanssa, olen puolueen eron jälkeen hakenut pölkkyjä Teiskosta mainion Jani Moision luota ja toivon näiden ihmisten kannattelevan sitä perussuomalaista perintöä jota pidän hyvänä.

Eduskuntavaalit lähestyvät, en ole tehnyt päätöstä omasta ehdokkuudestani.
Sinisten vaalijoukkue rakentuu silti hyvää vauhtia. Paineita ei ole. Porukka on hyvä.

Tuo löytämäni tuulitakki toi siis paljon muistoja. Lukuisia toritilaisuuksia ja vaaleja on takana. Yli kymmenen vuotta elettyä, todellista elämää. Nousuja ja laskuja.

Elämää vain.

Toivon että aika tuo parannusta kaikille ja opimme yhdessä paljon.

Kiitokset hyvistä hetkistä, Perussuomalaiset.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän vylitalo kuva
Ville Ylitalo

Jaahas, sitä vedetään persujen takkia jo komerosta, kun sinisten vauhti on hyytynyt.

Käyttäjän MKujala kuva
Markus Kujala

Nykysin perusuomalaisten kannattaja tuntuvat tekevän kaikkensa, että heistä ei pidetä ja kannattaja määrä ei vahingossakaan kasvaisi.
Hyvänä esimerkkinä tää Fazer boikotti juttu.
Vaikuttaa, että heidän pitäisi saada käyttäytyä Ja huudella somessa kuin pikkulapset. Jos ei saa käyttää ilkeetä tai rasistisia kieltä heidän sananvapauttaan ja herkkää sieluaan on loukattu.
Järkevällä ja asiallisemmalla toimintatavoilla heilläkin olisi voinut olla mahdollisuudet paljon suurempaan kannatukseen.
Mutta tais jäädä vaan joutavan päiväisistä asioista ölisevä porukkaa jäljellä, kun siniset lähti.

Käyttäjän hemmokoskiniemi kuva
Hemmo Koskiniemi

Sinisten 2.varapuheenjohtaja. "Itku pitkästä ilosta" -suomalainen sananlasku.

Käyttäjän hemmokoskiniemi kuva
Hemmo Koskiniemi

Sinisten 2.varapuheenjohtaja. "Itku pitkästä ilosta" -suomalainen sananlasku.

Käyttäjän JaniTuononen kuva
Jani Tuononen

"Vuodet perussuomalaisissa olivat opettavaisia. Sain paljon mahdollisuuksia (tosin sain myös ääniä, jolloin mahdollisuuksia oli annettava) sekä minulla oli aina syvä ja todellinen tahto kehittää puoluetta, rakentaa siltoja ja uskoa tulevaisuuteen."

Loppuiko tahto, kun loikkasit sinisiin?

Puoluekokouksen jälkeen olit niin varma Ylen ohjelmassa käsitervehdyksistä ja Iltalehden Päivärinnan ohjelmassa söit sanasi.

Tämä blogisi ei vakuuta ollenkaan.

Käyttäjän TeroLuostarinen kuva
Tero Luostarinen

Eiköhän se Timppa kerjännyt Jussia puolueeseenne kuten myös aikoinaan Tony Halmeenkin kerjäsi....

Heidän tuomilla kannattajilla jytkytti itsensä Halmeen vanavedessä ENSIMMÄISEN kerran eduskuntaan.
Jussin avulla nosti puoluetta isommaksi....sai ministerinpaikan.

Persuista voi olla mitä mieltä hyvänsä, mutta siniset...LOL

En yhtään ihmettele että nukkuvia riittää Suomessa

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Ehkä persupuolue hajosi siinä vaiheessa kun kremlinraha alkoi virrata sisään. Halla-ahon viimeaikainen ulostulo viittaa siihen että hän koko ajan on naruttanut olevansa länsimielinen. Joku syy hänellä on nyt paljastaa kremliläisyytensä. Luultavasti on niin että länsi on jo hävinnyt pelin eikä pettureiden enää tarvitse naamioitua. https://www.suomenuutiset.fi/halla-aho-jos-kuvitel...

Käyttäjän PekkaNrnen kuva
Pekka Näränen

Tiina Elovaara kirjoitti kauniisti persuista ja sai, kuten arvata saattoikin, vi***ilua niskaansa näiltä. Kertoo jotakin olennaista persuista.

Käyttäjän HarriRautiainen kuva
Harri Rautiainen

Persuin pitäisi hankkia kukkapuska ja polvillaan pyydellä Tiinaa takaisin. Se osoittaisi armoa, anteeksiantoa ja sydämen sivistystä.

Käyttäjän HeikkiRinnemaa kuva
Heikki Rinnemaa

:)

Asiallinen teksti.

Jos politiikka kiinnostaa eteenpäin vaan, mennen talven lumet on menneitä lumia.

Käyttäjän seppopmuurinen kuva
Seppo Muurinen

Molempien pitäisi katsoa vaan eteenpäin että tehdä omanlaistaan politiikkaa,mitä se sitten onkaan.

Jako joka oli tai oli "tapahduttava",selkiytti puolueen jakolinjaa,joka oli puolueen sisällä hyvinkin merkittävä,ilma yhteistä liimaa jotta olisivat yhdessä pysyneet.

Vanha sanonta "että sitä tikulla silmään joka vanhoja muistelee" mutta se muisti kuin jälkimaingit elävät omaa aikaansa.

Molemmat ; nyt vain eteenpäin omilla eväillään !

Marco Parjas

Elovaara ei tule enää koskaan saamaan luottamusta poliittisiin luottamustehtäviin, sillä luottamusta ei ole eikä sitä voi ostaa. Vaikeaa tulee olemaan muuallakin. Jotainhan siitä petaamisesta aikanaan muistuteltiin, vai? Onnea silti valitsemallasi tiellä. Ei jää ikävä.

Toimituksen poiminnat