TiinaElovaara Life. Laughs. Sports. Politics. Justice.

Vaikeista asioista on hyvä puhua


Asiasta riippuen on hyvä arvioida, jutteleeko siitä vain lähimmille vai kannattaako puhua myös yleisesti. Haluan puhua tästä asiasta nyt julkisesti, sillä teen toistaiseksi julkista työtä. Olen aikanaan lähtenyt politiikkaan lukioikäisenä, nuorena ja reippaana ihmisenä. Lähdin, koska koin taustani sellaiseksi, että siitä selvinneenä on hyvä yrittää vaikuttaa asioihin ja auttaa muita. Tämä oli ja on edelleen, ainoa syy miksi lähdin politiikkaan. En koskaan arvannut, mitä kaikkea tuleva polku tuo tullessaan.

Olen päässyt kokemaan aivan uskomattomia asioita. Nähnyt maailmaa, saanut toimeentulon, tavannut mielettömän hienoja ja fiksuja ihmisiä ja oppinut valtavasti asioita. Sen lisäksi olen kokenut paljon vaikeuksia, hankalia tilanteita, häirintää, uhkaamista, pilkkaa ja vähättelyä.

Näissä hommissa pitää opetella ottamaan vastaan kritiikkiä ja vastaamaan siihen. Mielellään rakentavasti. Se on joskus vaikeaa, varsinkin jos elämässä on ollut kovin vähän ihmisiä, jotka olisivat opettaneet toimimaan näin. Valitettavan usein monella meistä on ollut elämässä vajetta ehjistä aikuisista, lähimmäisistä, turvallisista ihmisistä. Tämä näkyy yhteiskunnassa monella tapaa. Nykyään netti ja sosiaalinen media ovat helppoja alustoja ihmisille käydä purkamassa omaa olotilaa. Todellisuudessa tuska, jonka on itse kokenut, ei helpota sillä, että käy haavoittamassa tai nolaamassa jotakuta toista. 

On kiusallista huomata, että tyypillisimmät nettikiusaajat ovat miehiä. Keski-ikäisiä miehiä. Tämä ei ole yksi lisäsyyte keski-ikäisten miesten jo valmiiksi monella tapaa kritisoituun profiiliin, vaan tämä on fakta siitä rakenteesta, mikä nettikiusaamisesta on poimittavissa. 

Julmaa kritisointia, vähättelyä, haukkumista & kiusaamista puolustetaan koska 

A) Sananvapaus

Kyllä, olen tietoinen että sinulla on sananvapaus. Kyse ei aina ole siitä että kirjoittelu olisi varsinaisesti lainvastaista. (Välillä on) Vaan siitä ettei se ole inhimillistä.

B) Olet ansainnut sen

Ne, jotka lähtivät Perussuomalaisista ja perustivat uuden puolueen, ovat vastuussa omista ratkaisuistaan ja varmasti ymmärtävät myös sen, että osa ihmisistä on pettyneitä tähän tai hallitukseen linjauksiin. 

Minun on silti vaikea tavoittaa sitä, että kävisin itse vanhempana henkilönä haukkumassa jotakuta nuorempaa ihmistä, joka tekee yhteiskunnallisia asioita haastavissa olosuhteissa. Pohdin, mitä minun tarvitsisi kokea tai mihin tilanteeseen joutua, että lähtisin näin toimimaan.

Haluan pysäyttää teidät tämän äärelle. Kysyä, pohtia. 

Mistä tämä johtuu? Mitä voimme tehdä tälle? Miten minä voin auttaa? 

Miksi maassamme on iso joukko miehiä, jotka kokevat asiakseen tulla ahdistelemaan ja nolaamaan pärjäävää nuorempaa naista? Itselleni on kovin vieras ajatus, että kävisin kommentoimassa muiden profiileja tai päivityksiä vihan kautta. Ymmärrän hyvin, että osa ihmisistä kokee syvää pettymystä politiikkaa ja viranomaisia kohtaan. Siihen on oikeus ja kritiikkiä saa esittää. Olen itsekin pettynyt moniin asioihin. 

Olen 19- vuotiaasta asti joutunut kokemaan epäasiallista käyttäytymistä poliittisissa ympyröissä. Rumimpia juttuja en tule koskaan kertomaan. Nyt vaalien aikaan tämä asia on pinnalla. Moni ihminen tavoittelee julkista tehtävää ja laittaa itsensä likoon. Se vaatii rohkeutta ja sitkeyttä. Kaikki ehdokkaat eivät valitettavasti itse käyttäydy aina hyvin.

Uskallan silti väittää, että olen käyttänyt paljon aikaa ja kapasiteettia itsessäni siihen, että toimin ihmisiä kohtaan ystävällisesti ja rakentavasti. 

Välillä silti tuntuu, että ihmisten tietoisuutta siitä, miten politiikka ja valtio toimii, olisi lisättävä. Vihan kohdistaminen yhteen henkilöön tai ryhmään on harvoin ratkaisu.

Eikö aikuiset ihmiset näe mitään arvoa sillä, että myös naiset, nuoremmat polvet asettuvat ehdolle, ovat mukana politiikassa ym?

Eikö kannustamisella ole enää sijaa yhteiskunnassamme?

Toisten armottomuus vie kaikki voimat.

Olen silti iloinen ja kiitollinen siitä, että olen päässyt 21-vuotiaana kaupunginvaltuutetuksi, 27-vuotiaana eduskuntaan ilman rahoitusta tai ehjää taustaa.

Toimin 10 vuotta poliittisessa yhteisössä, jossa yritin rakentaa ja muuttaa asioita parempaan suuntaan. Kun aika tuli, oli lähdettävä. 31-vuotiaana perustin Suomeen uuden puolueen.

Tällä hetkellä olen 32-vuotias, ehdolla näissä eduskuntavaaleissa siksi, että mielestäni eduskunta kaipaa enemmän nuoremman polven edustajia ja ihmisiä, jotka haluavat kehittää politiikkaa ja toimintatapoja. Myöskään naisia ei ole liikaa. Koen myös osaavani työni ja uskon että minulla on annettavaa asioihin, sillä ymmärrän ihmisiä, heidän vaikeita tilanteitaan sekä haluan auttaa.

On kuitenkin todettava, että en tule tekemään tätä työtä ehdolla millä hyvänsä. Minulla on oikeus suojata itseäni, olla väsynyt, olla kestämättä systemaattista häirintää, jota tapahtuu varsinkin somessa. Uskallan myös sanoa, että nämä henkilöt ovat isolta osalta perussuomalaisissa tai heidän lähellään toimivia henkilöitä.

Ymmärrän tätä, sillä heillä on erityinen syy kokea hankalia tunteita. Haluan kuitenkin kertoa, että olen näiden ilmiöiden äärellä hyvin väsynyt. Teen kuusipäiväistä viikkoa ja olen eri välineiden kautta tavoitettavissa isoimman osan vuorokaudesta.

Kävipä vaaleissa miten tahansa, iloisin ja ylpein olen siitä, että olen selviytynyt näistä vuosista. Hallitusvastuun kantamisesta hyvin vaikeissa olosuhteissa. Uuden puolueen perustamisesta, siitä että laitan itseni likoon tilanteessa, jossa olen yksin istuvana kansanedustajana ehdolla alueellani.

Elämässä tulee aikoja, jolloin ei halua ylimääräisiä epäterveitä asioita elämäänsä.

Odotan innolla huhtikuun 14. päivää. Se on minulle valtava helpotus ja uusi alku.
Tulinpa sitten valituksi vielä eduskuntaan tai saadessani mahdollisuuden tehdä jotain muuta. Miten sitä voikaan 32-vuotiaana tuntea itsensä näin vanhaksi? Ehkä siksi, että on koko elämänsä katsellut enemmän tai vähemmän keskenkasvuisia ihmisiä. Auttanut, tukenut ja kantanut vastuuta.

Haluan kiittää kaikkia niitä kollegoja ja ihmisiä yli rajojen, jotka ovat tulleet kannustamaan tai tukemaan, ymmärtäneet että tilanne on poikkeuksellinen ja nähneet millaisia ilmiöitä tässä on mukana.

Tämä on kaikkien asia. Tämä ei ole vain minun kertomukseni. Tämä on tilannekuva suomalaisesta yhteiskunnasta. Kertomus siitä, että taustoista huolimatta kaikki on Suomessa mahdollista. Sekä siitä, että meillä on ihmisiä, jotka voivat pahoin ja purkavat sitä väärillä tavoilla. Sukupuoli, ikä ja pärjääminen asettavat meidät erilaisiin riskeihin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat