Kotimaa http://satutaavitsainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/2/all Tue, 18 Dec 2018 08:05:27 +0200 fi Ostan sähköauton heti kun minulla on varaa uuteen http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266047-ostan-sahkoauton-heti-kun-minulla-on-varaa-uuteen <p>Perheemme ajelee tällä hetkellä pari vuotta vanhalla pikkuautolla, jonka hankintahinta oli selvästi alle 20 000 euroa.&nbsp;</p><p>Katsomme, että sellaiseen meillä on varaa &ndash; tai sellaisen rahamäärän haluamme ja pystymme panostamaan yksityisautoiluun.</p><p>Olen sen verran vakuuttunut kansainvälisen <a href="https://ilmatieteenlaitos.fi/ipcc-ilmastopaneeli">ilmastopaneelin IPCC:n</a> raportin johtopäätöksistä, että jo seuraavan auton pitäisi olla sähköauto. Kyse on enää hinnasta.</p><p>Verkosta löytyi kiinnostava <a href="https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/oletko-harkinnut-sahkoautoa-tassa-on-suomessa-myynnissa-olevat-vaihtoehdot/6890204#gs.K_5P3Fk">MTV Uutisten juttu</a>, jossa kerrottiin myynnissä olevista täyssähköautoista. Teslat ja Jaguarit sivuutin, mutta esimerkiksi Renaultilta ja Nissanilta löytyi kansanmalleja 30 000&ndash;35 000 euron maailmasta.</p><p>On toki myös sähkö-Smarteja, joiden hinnat alkavat kakkosella, mutta ne näyttävät tarpeisiimme liian pieniltä.&nbsp;</p><p>Ei tilanne ole kuitenkaan mahdoton. Kun mukaan lasketaan <a href="https://www.trafi.fi/muutosvoima/tayssahkoauto/sahkoauton_hankintatuki">valtion tarjoama 2 000 euron hankintatuki</a> täyssähköisen auton hankintaan, on välimatka 20 000 euron budjettirajoitteeseemme enää pienimmillään kymppitonni.</p><p>Kun hinnat laskevat, ja pidämme nykyistä autoamme vielä esimerkiksi viisi vuotta, on seuraava automme ehkä sähköauto. Aina parempi tietysti, jos mitään valtiontukiaisia ei hintariman alitukseen tarvittaisi.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Lainsäädäntö ja markkinatalous</strong> hoitavat sen, että polttomoottorit syrjäytyvät vähin erin yksityisautoilussa. Niin tapahtuu maailmalla jo julkisessa liikenteessä.</p><p>Yhdysvalloissa <a href="https://www.nytimes.com/2018/12/14/climate/california-electric-buses.html">Kalifornian osavaltiossa päätettiin viime viikolla</a>, että julkisten linjojen operointiin saa hankkia vuodesta 2029 alkaen vain sähköllä käyviä linja-autoja.</p><p>Kalifornia ei ole suinkaan tässä edelläkävijä. Sellainen löytyy Kiinasta, missä yli kymmenen miljoonan asukkaan <a href="https://www.theguardian.com/cities/2018/dec/12/silence-shenzhen-world-first-electric-bus-fleet">Shenzhenin kaupungin bussiliikenne toimii jo nyt sähköllä</a> käyvin moottorein. Kohta toimivat myös taksit.</p><p>Helsinki tulee kaukana perässä, vaikka on <a href="https://www.talouselama.fi/uutiset/sahkobussit-jo-vuosien-riesa-hsl-jatkaa-testaamista-ongelmana-akut-ja-varsinkin-lataaminen/90a77c74-d89c-3069-b7ef-9308b3b05c0c">HSL täällä jo testivaiheeseen</a> päässyt.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Peräpeiliin tuijottavilla</strong> poliitikoilla on suuri houkutus kosiskella kansan syviä rivejä morkkaamalla sähköautotavoitteita. Polttomoottoriäijät ovat äänekkäitä.&nbsp;</p><p>Rohkeammat poliitikot voivat katsoa asiaa toisin muistuttamalla, että Suomi voi hyötyä maailman autoilun muuttumisesta sähköiseksi. Täältä kun löytyy akkuihin tarvittavaa kobolttia, mikä voisi edesauttaa myös akkutehtaan tai vaikka useammankin pystyttämistä.&nbsp;</p><p>Sähköautoilun ympäristöystävällisyyttä taas tukee tuulivoimatuotannon muuttuminen markkinaehtoiseksi ja aurinkosähköteknologian kehittyminen. Eikä lisäydinvoimakaan pahitteeksi ole.</p><p>&nbsp;</p><p><em>Kirjoitus on julkaistu <a href="https://www.kauppalehti.fi/uutiset/ostan-sahkoauton-heti-kun-minulla-on-varaa-uuteen/055d85d2-ce8c-43be-884b-fcef1fa747a0">kolumnina Kauppalehdessä </a>18.12.2018. Tästä blogiversiosta löytyvät linkit lähteisiin.</em></p> Perheemme ajelee tällä hetkellä pari vuotta vanhalla pikkuautolla, jonka hankintahinta oli selvästi alle 20 000 euroa. 

Katsomme, että sellaiseen meillä on varaa – tai sellaisen rahamäärän haluamme ja pystymme panostamaan yksityisautoiluun.

Olen sen verran vakuuttunut kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportin johtopäätöksistä, että jo seuraavan auton pitäisi olla sähköauto. Kyse on enää hinnasta.

Verkosta löytyi kiinnostava MTV Uutisten juttu, jossa kerrottiin myynnissä olevista täyssähköautoista. Teslat ja Jaguarit sivuutin, mutta esimerkiksi Renaultilta ja Nissanilta löytyi kansanmalleja 30 000–35 000 euron maailmasta.

On toki myös sähkö-Smarteja, joiden hinnat alkavat kakkosella, mutta ne näyttävät tarpeisiimme liian pieniltä. 

Ei tilanne ole kuitenkaan mahdoton. Kun mukaan lasketaan valtion tarjoama 2 000 euron hankintatuki täyssähköisen auton hankintaan, on välimatka 20 000 euron budjettirajoitteeseemme enää pienimmillään kymppitonni.

Kun hinnat laskevat, ja pidämme nykyistä autoamme vielä esimerkiksi viisi vuotta, on seuraava automme ehkä sähköauto. Aina parempi tietysti, jos mitään valtiontukiaisia ei hintariman alitukseen tarvittaisi.

 

Lainsäädäntö ja markkinatalous hoitavat sen, että polttomoottorit syrjäytyvät vähin erin yksityisautoilussa. Niin tapahtuu maailmalla jo julkisessa liikenteessä.

Yhdysvalloissa Kalifornian osavaltiossa päätettiin viime viikolla, että julkisten linjojen operointiin saa hankkia vuodesta 2029 alkaen vain sähköllä käyviä linja-autoja.

Kalifornia ei ole suinkaan tässä edelläkävijä. Sellainen löytyy Kiinasta, missä yli kymmenen miljoonan asukkaan Shenzhenin kaupungin bussiliikenne toimii jo nyt sähköllä käyvin moottorein. Kohta toimivat myös taksit.

Helsinki tulee kaukana perässä, vaikka on HSL täällä jo testivaiheeseen päässyt.

 

Peräpeiliin tuijottavilla poliitikoilla on suuri houkutus kosiskella kansan syviä rivejä morkkaamalla sähköautotavoitteita. Polttomoottoriäijät ovat äänekkäitä. 

Rohkeammat poliitikot voivat katsoa asiaa toisin muistuttamalla, että Suomi voi hyötyä maailman autoilun muuttumisesta sähköiseksi. Täältä kun löytyy akkuihin tarvittavaa kobolttia, mikä voisi edesauttaa myös akkutehtaan tai vaikka useammankin pystyttämistä. 

Sähköautoilun ympäristöystävällisyyttä taas tukee tuulivoimatuotannon muuttuminen markkinaehtoiseksi ja aurinkosähköteknologian kehittyminen. Eikä lisäydinvoimakaan pahitteeksi ole.

 

Kirjoitus on julkaistu kolumnina Kauppalehdessä 18.12.2018. Tästä blogiversiosta löytyvät linkit lähteisiin.

]]>
59 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266047-ostan-sahkoauton-heti-kun-minulla-on-varaa-uuteen#comments Kotimaa Liikenne Sähköautot Ympäristö Tue, 18 Dec 2018 06:05:27 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266047-ostan-sahkoauton-heti-kun-minulla-on-varaa-uuteen
Puolustuksesta huolehtiminen on turvallisuustyötä tärkeimmillään http://launohaapamki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265981-puolustuksesta-huolehtiminen-on-turvallisuustyota-tarkeimmillaan <p>(Uudelleen julkaistu teknisistä syistä*)</p><p>Suomi liittyi jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen vuonna 2011. Eduskunta hyväksyi liittymisen äänin 110-47. Liittymistä kritisoitiin kovasti jo aikanaan, sen sijaan esimerkiksi tuolloinen presidenttimme ajoi aktiivisesti Suomen liittymistä sopimukseen. Päätös liittymisestä on tullut kalliiksi ja vaatinut pelotevaikutteen korvaamista hyvin eri tyyppisillä moderneilla ratkaisuilla aina lennokeista hyppy- ja viuhkapanoksiin sekä raketinheitinjärjestelmään. Sikäli uudet järjestelmät ovat täyttäneet niille asetetut tehtävät ja tuovat uusia kykyjä Suomen puolustusvoimille, mutta voidaan vain arvioida, kuinka paljon resursseja olisi säästetty muihin puolustusvoimien kriittisiin tehtäviin tai materiaalihankintoihin, jos edulliset jalkaväkimiinat olisi säilytetty.</p><p>Globaalisti jalkaväkimiinat ovat tietysti iso ongelma. Niitä on joka lähtöön; eri laatuisia ja ikäisiä, eri tarkoituksiin. &quot;Miinapeltoja&quot; maailmalla edelleen riittää ja niiden uhreiksi joutuu päivittäin jopa 15-20 ihmistä. Se on paljon! On kuitenkin virhearvio ajatella, että Suomessa riski olisi ollut samanlainen. Miinat ovat olleet laadukkaampia, niitä on huollettu, vanhentuneet poistettu käytöstä ja miinojen sijoituspaikat olisi tositilanteessa merkitty ylös. Lisäksi on muistettava, että miinanraivaustekniikkakin on kehittynyt huomattavasti. ja siihen on Suomessa aina ollut tarkat suunnitelmat. Sopimukseen liittymisen puolesta äänestäneet tekivät toki jalon, mutta varsin ideologisen ja imagollisen päätöksen, jota ei ollut loppuun asti harkittu kansallisen turvallisuutemme näkökulmasta. Oltiin sinisilmäisiä. Mietin aika ajoin myös sitä, kuinka moni puolesta päättäneistä oli tarkasti perillä puolustusvoimiemme toiminnasta, yleisestä puolustusstrategiasta, iskukyvyistä, resursseista ja päätöksen vaikutuksista näihin? Maanpuolustus on yksi tärkeimmistä ellei tärkein kansallinen tehtävä. Ellei uskottavaa maanpuolustusta ole, voi olla pidemmällä aikajänteellä turhaa murehtia sote- tai sotu-uudistuksiakaan. Karua, mutta tähän meidän on kuitenkin varauduttava. Olemme Venäjän naapuri ja se ei siitä mihinkään muutu.&nbsp;</p><p>Nykyisellä hallituskaudella puolustusvoimien suorituskykyyn on panostettu vahvemmin ja strategisesti järkevästi. Suomi vahvistaa yhteistyötään tärkeiden kumppanimaiden kanssa, on lisännyt sodanajan vahvuuttaan kytkemällä esimerkiksi rajajoukot tiiviimmäksi osaksi sodanajan joukkoja ja jatkaa edelleen jalkaväkimiinojen pelotevaikutteen korvaamista moderneilla järjestelmillä. Viimeksi on esimerkiksi testattu jopa 80 kilometriin ohjautuvaa rakettia. Aikaisemmin Suomen ilmavoimille on esimerkiksi hankittu ilmasta-maahan kyky iskeä JASSM-risteilyohjuksilla jopa yli 300 kilometrin päähän. Lisäksi on hankittu mainittuja viuhka- ja hyppypanoksia, uudenlaisia tykistöammuksia ja niin edelleen. Kaikilla on oma roolinsa jalkaväkimiinojen pelotevaikutuksen korvaamisessa.</p><p>Suomessa on parhaillaan käynnissä kaksi erittäin merkittävää puolustushanketta; Laivue 2020-hanke sekä HX-hävittäjähanke. Lopputuloksena Suomelle hankitaan neljä monitoimikorvettia, joihin on suunniteltu muun muassa uudenlaista torpedojärjestelmää. Lisäksi hankitaan 64 monitoimihävittäjää, joilla olisi tarkoitus puolustaa ilmatilaa 2060-luvulle saakka. Toivoa sopii, että koneita lopulta hankitaan ainakin tuo määrä, sillä selvästi pienemmällä määrällä pelotevaikutus ja iskukyky laskisi huomattavasti. On myös muistettava, että koneita ei samaan aikaan voi 64 taivaalla lennellä...osa on aina huollettavana, korjauksessa, muussa tehtävässä kiinni tai varalla. Hävittäjiä ei voi myöskään osittain korvata esimerkiksi älykkäällä tykistöllä tai droneilla, koska ainakin toistaiseksi miehitetty monitoimihävittäjä on vielä suorituskyvyltään droneen verrattuna aivan omaa luokkaansa ja tykistö puolestaan on turha ellei ilmatilanhallintaa ole. Näihin voisi pureutua ehkä toisessa kirjoituksessa tarkemmin.</p><p>Kaksi mainittua hanketta ovat pienelle Suomelle strategisesti elintärkeitä. Siksi päättäjiltä vaaditaan äärimmäistä huolellisuutta, vastuullisuutta ja pitkäjänteisyyttä niistä päätettäessä. Sinisilmäisyyteen ei kerta kaikkiaan ole varaa ja miinasopimuksen kokemuksista on opittava. Ideologiat on laitettava syrjään ja katsottava tilannetta puhtaasti puolustuksemme ja turvallisuutemme näkövinkkelistä. Viime aikaiset globaalit tapahtumat puhuvat myös karua kieltä siitä, mihin Suomenkin on valitettavasti yhä varauduttava. Onneksi olemme kaukaa viisaina huolehtineet puolustuksestamme kohtuullisen hyvin.</p><p>Jälkikäteen voi todeta, että mennyt on mennyttä ja hyväksyn aikanaan tehdyn ratkaisun luopua jalkaväkimiinoista. Pelotevaikutusta on saatu osittain korvattua monipuolisilla ratkaisuilla. On kuitenkin selvää, että vastaaviin valintoihin ei ole edellytyksiä jatkossa ja toivottavasti tarvettakaan ei tule. Jo pelkästään taloudelliset vaikutukset ovat olleet erittäin merkittävät.</p><p>&nbsp;</p><p>Laivue 2020- ja HX-hävittäjähankkeisiin palaan varmasti tarkemmin tuonnempana...mieliaiheistani kun puhutaan.</p> (Uudelleen julkaistu teknisistä syistä*)

Suomi liittyi jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen vuonna 2011. Eduskunta hyväksyi liittymisen äänin 110-47. Liittymistä kritisoitiin kovasti jo aikanaan, sen sijaan esimerkiksi tuolloinen presidenttimme ajoi aktiivisesti Suomen liittymistä sopimukseen. Päätös liittymisestä on tullut kalliiksi ja vaatinut pelotevaikutteen korvaamista hyvin eri tyyppisillä moderneilla ratkaisuilla aina lennokeista hyppy- ja viuhkapanoksiin sekä raketinheitinjärjestelmään. Sikäli uudet järjestelmät ovat täyttäneet niille asetetut tehtävät ja tuovat uusia kykyjä Suomen puolustusvoimille, mutta voidaan vain arvioida, kuinka paljon resursseja olisi säästetty muihin puolustusvoimien kriittisiin tehtäviin tai materiaalihankintoihin, jos edulliset jalkaväkimiinat olisi säilytetty.

Globaalisti jalkaväkimiinat ovat tietysti iso ongelma. Niitä on joka lähtöön; eri laatuisia ja ikäisiä, eri tarkoituksiin. "Miinapeltoja" maailmalla edelleen riittää ja niiden uhreiksi joutuu päivittäin jopa 15-20 ihmistä. Se on paljon! On kuitenkin virhearvio ajatella, että Suomessa riski olisi ollut samanlainen. Miinat ovat olleet laadukkaampia, niitä on huollettu, vanhentuneet poistettu käytöstä ja miinojen sijoituspaikat olisi tositilanteessa merkitty ylös. Lisäksi on muistettava, että miinanraivaustekniikkakin on kehittynyt huomattavasti. ja siihen on Suomessa aina ollut tarkat suunnitelmat. Sopimukseen liittymisen puolesta äänestäneet tekivät toki jalon, mutta varsin ideologisen ja imagollisen päätöksen, jota ei ollut loppuun asti harkittu kansallisen turvallisuutemme näkökulmasta. Oltiin sinisilmäisiä. Mietin aika ajoin myös sitä, kuinka moni puolesta päättäneistä oli tarkasti perillä puolustusvoimiemme toiminnasta, yleisestä puolustusstrategiasta, iskukyvyistä, resursseista ja päätöksen vaikutuksista näihin? Maanpuolustus on yksi tärkeimmistä ellei tärkein kansallinen tehtävä. Ellei uskottavaa maanpuolustusta ole, voi olla pidemmällä aikajänteellä turhaa murehtia sote- tai sotu-uudistuksiakaan. Karua, mutta tähän meidän on kuitenkin varauduttava. Olemme Venäjän naapuri ja se ei siitä mihinkään muutu. 

Nykyisellä hallituskaudella puolustusvoimien suorituskykyyn on panostettu vahvemmin ja strategisesti järkevästi. Suomi vahvistaa yhteistyötään tärkeiden kumppanimaiden kanssa, on lisännyt sodanajan vahvuuttaan kytkemällä esimerkiksi rajajoukot tiiviimmäksi osaksi sodanajan joukkoja ja jatkaa edelleen jalkaväkimiinojen pelotevaikutteen korvaamista moderneilla järjestelmillä. Viimeksi on esimerkiksi testattu jopa 80 kilometriin ohjautuvaa rakettia. Aikaisemmin Suomen ilmavoimille on esimerkiksi hankittu ilmasta-maahan kyky iskeä JASSM-risteilyohjuksilla jopa yli 300 kilometrin päähän. Lisäksi on hankittu mainittuja viuhka- ja hyppypanoksia, uudenlaisia tykistöammuksia ja niin edelleen. Kaikilla on oma roolinsa jalkaväkimiinojen pelotevaikutuksen korvaamisessa.

Suomessa on parhaillaan käynnissä kaksi erittäin merkittävää puolustushanketta; Laivue 2020-hanke sekä HX-hävittäjähanke. Lopputuloksena Suomelle hankitaan neljä monitoimikorvettia, joihin on suunniteltu muun muassa uudenlaista torpedojärjestelmää. Lisäksi hankitaan 64 monitoimihävittäjää, joilla olisi tarkoitus puolustaa ilmatilaa 2060-luvulle saakka. Toivoa sopii, että koneita lopulta hankitaan ainakin tuo määrä, sillä selvästi pienemmällä määrällä pelotevaikutus ja iskukyky laskisi huomattavasti. On myös muistettava, että koneita ei samaan aikaan voi 64 taivaalla lennellä...osa on aina huollettavana, korjauksessa, muussa tehtävässä kiinni tai varalla. Hävittäjiä ei voi myöskään osittain korvata esimerkiksi älykkäällä tykistöllä tai droneilla, koska ainakin toistaiseksi miehitetty monitoimihävittäjä on vielä suorituskyvyltään droneen verrattuna aivan omaa luokkaansa ja tykistö puolestaan on turha ellei ilmatilanhallintaa ole. Näihin voisi pureutua ehkä toisessa kirjoituksessa tarkemmin.

Kaksi mainittua hanketta ovat pienelle Suomelle strategisesti elintärkeitä. Siksi päättäjiltä vaaditaan äärimmäistä huolellisuutta, vastuullisuutta ja pitkäjänteisyyttä niistä päätettäessä. Sinisilmäisyyteen ei kerta kaikkiaan ole varaa ja miinasopimuksen kokemuksista on opittava. Ideologiat on laitettava syrjään ja katsottava tilannetta puhtaasti puolustuksemme ja turvallisuutemme näkövinkkelistä. Viime aikaiset globaalit tapahtumat puhuvat myös karua kieltä siitä, mihin Suomenkin on valitettavasti yhä varauduttava. Onneksi olemme kaukaa viisaina huolehtineet puolustuksestamme kohtuullisen hyvin.

Jälkikäteen voi todeta, että mennyt on mennyttä ja hyväksyn aikanaan tehdyn ratkaisun luopua jalkaväkimiinoista. Pelotevaikutusta on saatu osittain korvattua monipuolisilla ratkaisuilla. On kuitenkin selvää, että vastaaviin valintoihin ei ole edellytyksiä jatkossa ja toivottavasti tarvettakaan ei tule. Jo pelkästään taloudelliset vaikutukset ovat olleet erittäin merkittävät.

 

Laivue 2020- ja HX-hävittäjähankkeisiin palaan varmasti tarkemmin tuonnempana...mieliaiheistani kun puhutaan.

]]>
17 http://launohaapamki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265981-puolustuksesta-huolehtiminen-on-turvallisuustyota-tarkeimmillaan#comments Kotimaa Ajankohtaista turvallisuuspolitiikasta HX-hanke Puolustusvoimat Puolustusvoimien materiaalihankinnat Suomen turvallisuuspolitiikka Mon, 17 Dec 2018 05:46:57 +0000 Launo Haapamäki http://launohaapamki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265981-puolustuksesta-huolehtiminen-on-turvallisuustyota-tarkeimmillaan
Trafi, meillä on ongelma http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265958-trafi-meilla-on-ongelma <p><strong>Viime päivinä on kohistu Trafin sähköisen ajokorttitietopalvelun tietoturvasta. Ilmeisesti järjestelmästä ei ehditty louhia suuria määriä henkilötietoja, mutta yksittäisiä henkilötietoja on voitu käyttää identiteettivarkausrikoksissa. Sitä on mahdotonta tietää. Joka tapauksess aajokorttitietopalvelun tietoturvariskianalyysi on ollut puutteellinen, jos sellaista on ylipäätään tehty.</strong></p><p>Trafin tapaus alleviivaa Suomen tuoreen tietosuojalain mielenkiintoista yksityiskohtaa. EU:n gdpr-asetus (general data protectionregulation) antaa jäsenvaltioille vapauden itse päättää, koskevatko tietoturvalaiminlyönneistä määrättävät hallinnolliset seuraamusmaksut paitsi yrityksiä myös julkishallinnon organisaatioita. Suomen tietosuojalain mukaan hallinnollinen seuraamusmaksu voidaan määrätä vain yritykselle, ei valtion viranomaisille, valtion liikelaitoksille, kunnallisille viranomaisille, itsenäisille julkisoikeudellisille laitoksille, eduskunnan virastoille eikä tasavallan presidentin kanslialle.</p><p>En mielelläni spekuloi, mutta yksi mahdollinen selitys julkishallinnon vapauttamiselle gdpr-seuraamusmaksuista saattoi paljastua viime torstain kyselytunnilla, kun liikenne- ja viestintäministeri Berner totesi: &rdquo;Trafin järjestelmät ovat tietoturvanäkökulmasta keskimääräistä parempia.&rdquo; Arvio perustui Bernerin mukaan Trafin sähköisten palveluiden auditointiin.</p><p>Jos tämä pitää paikkansa, millä tasolla muiden viranomaisten sähköisten palveluiden tietoturva mahtaakaan olla?&nbsp;Jos Suomen gdpr-valvontaviranomainen eli tietosuojavaltuutettu pystyisi määräämään myös julkishallinnon organisaatioille hallinnollisia maksuja, hän ilmeisesti hukkuisi töihin.</p><p>Tai sitten Bernerin mainitsemat auditoinnit on auditoitava. Ovatko ne oikeasti olleet niistä maksetun hinnan arvoisia, jos Trafin edes ajokorttitietopalvelun ongelmaa ei oltu havaittu?</p><p>Trafin sähköisen ajokorttitietopalvelun tietoturvaongelmien paljastuminen on paljastanut myös paljon syvempiä ongelmia Trafin, mahdollisesti koko liikenne- ja viestintäministeriön tietohallinnossa. Ensinnäkään kukaan ei tunnu tietävän, koska tieto ongelmista tuli ministeriöön. Ministeri Berner kertoo kuulleensa asiasta vasta viime viikon sunnuntaina. Ministeriön kansliapäällikön mukaan ongelmista kuultiin jo lokakuussa, ja tietosuojavaltuutettu kertoo lähettäneensä ongelmista selvityspyynnön jo elokuussa.</p><p>Silti asiaan puututtiin vasta kun se joulukuussa tuli julkisuuteen mediassa. Jokin organisaatiossa on rikki, jos tieto tietoturvaongelmasta kulkee ainoastaan Tekniikka &amp; Talouden välityksellä.</p><p>Kun ajokorttitietopalvelu lopulta päätettiin sulkea, se epäonnistui, ja lopulta kaikki Trafin sähköiset palvelut jouduttiin sulkemaan, eikä muita palveluita pystytty palauttamaan kuin vasta vajaa viikko myöhemmin. Tämä teki esimerkiksi käytettyjen autojen kaupasta hankalaa ellei mahdotonta.</p><p>Miten Trafi on voinut hyväksyä sovellusarkkitehtuurin, jossa yhden sähköisen palvelun sulkeminen on mahdotonta ilman kaikkien muiden sähköisten palveluiden sulkemista? Kuinka monen muun viranomaisen palvelut on rakennettu samalla periaatteella?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viime päivinä on kohistu Trafin sähköisen ajokorttitietopalvelun tietoturvasta. Ilmeisesti järjestelmästä ei ehditty louhia suuria määriä henkilötietoja, mutta yksittäisiä henkilötietoja on voitu käyttää identiteettivarkausrikoksissa. Sitä on mahdotonta tietää. Joka tapauksess aajokorttitietopalvelun tietoturvariskianalyysi on ollut puutteellinen, jos sellaista on ylipäätään tehty.

Trafin tapaus alleviivaa Suomen tuoreen tietosuojalain mielenkiintoista yksityiskohtaa. EU:n gdpr-asetus (general data protectionregulation) antaa jäsenvaltioille vapauden itse päättää, koskevatko tietoturvalaiminlyönneistä määrättävät hallinnolliset seuraamusmaksut paitsi yrityksiä myös julkishallinnon organisaatioita. Suomen tietosuojalain mukaan hallinnollinen seuraamusmaksu voidaan määrätä vain yritykselle, ei valtion viranomaisille, valtion liikelaitoksille, kunnallisille viranomaisille, itsenäisille julkisoikeudellisille laitoksille, eduskunnan virastoille eikä tasavallan presidentin kanslialle.

En mielelläni spekuloi, mutta yksi mahdollinen selitys julkishallinnon vapauttamiselle gdpr-seuraamusmaksuista saattoi paljastua viime torstain kyselytunnilla, kun liikenne- ja viestintäministeri Berner totesi: ”Trafin järjestelmät ovat tietoturvanäkökulmasta keskimääräistä parempia.” Arvio perustui Bernerin mukaan Trafin sähköisten palveluiden auditointiin.

Jos tämä pitää paikkansa, millä tasolla muiden viranomaisten sähköisten palveluiden tietoturva mahtaakaan olla? Jos Suomen gdpr-valvontaviranomainen eli tietosuojavaltuutettu pystyisi määräämään myös julkishallinnon organisaatioille hallinnollisia maksuja, hän ilmeisesti hukkuisi töihin.

Tai sitten Bernerin mainitsemat auditoinnit on auditoitava. Ovatko ne oikeasti olleet niistä maksetun hinnan arvoisia, jos Trafin edes ajokorttitietopalvelun ongelmaa ei oltu havaittu?

Trafin sähköisen ajokorttitietopalvelun tietoturvaongelmien paljastuminen on paljastanut myös paljon syvempiä ongelmia Trafin, mahdollisesti koko liikenne- ja viestintäministeriön tietohallinnossa. Ensinnäkään kukaan ei tunnu tietävän, koska tieto ongelmista tuli ministeriöön. Ministeri Berner kertoo kuulleensa asiasta vasta viime viikon sunnuntaina. Ministeriön kansliapäällikön mukaan ongelmista kuultiin jo lokakuussa, ja tietosuojavaltuutettu kertoo lähettäneensä ongelmista selvityspyynnön jo elokuussa.

Silti asiaan puututtiin vasta kun se joulukuussa tuli julkisuuteen mediassa. Jokin organisaatiossa on rikki, jos tieto tietoturvaongelmasta kulkee ainoastaan Tekniikka & Talouden välityksellä.

Kun ajokorttitietopalvelu lopulta päätettiin sulkea, se epäonnistui, ja lopulta kaikki Trafin sähköiset palvelut jouduttiin sulkemaan, eikä muita palveluita pystytty palauttamaan kuin vasta vajaa viikko myöhemmin. Tämä teki esimerkiksi käytettyjen autojen kaupasta hankalaa ellei mahdotonta.

Miten Trafi on voinut hyväksyä sovellusarkkitehtuurin, jossa yhden sähköisen palvelun sulkeminen on mahdotonta ilman kaikkien muiden sähköisten palveluiden sulkemista? Kuinka monen muun viranomaisen palvelut on rakennettu samalla periaatteella?

]]>
7 http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265958-trafi-meilla-on-ongelma#comments Kotimaa Tietosuoja Trafi Sun, 16 Dec 2018 15:07:31 +0000 Jyrki Kasvi http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265958-trafi-meilla-on-ongelma
Olisiko sote-lainsäädäntö korjattavissa? http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265936-olisiko-sote-lainsaadanto-korjattavissa <p>Kansanedustajat aloittavat jo joulutaukoaan lukuun ottamatta eduskunnan perustuslakivaliokuntaa, joka kokoontuu vielä 17.12.2018 käsittelemään henkilötietojen käsittelyä poliisissa ja puolustusvoimissa koskevia lakeja. Sitä edeltävä viikko kului valiokunnalta pitkälti sote- ja maakuntauudistusta koskevien valiokuntamietintöjen asiantuntijakuulemisissa. Itsekin annoin lausuntoni valiokunnalle sekä soten tietosuojaongelmista että uudelleen muotoillun asiakassuunnitelman velvoittavuudesta.</p><p>Perustuslakivaliokunnan asiantuntijakuulemiset jatkuvat tammikuun 2019 puoliväliin. Perustuslakivaliokunta joutuu arvioimaan mm, onko hallituksen ja eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan linjaus (josta kilpailuoikeuden asiantuntijat ovat erimieltä), ettei sote-lainsäädännöllä tarvitse notifioida EU:n komissiolle, Suomen perustuslain 1 &sect; 3 momenttiin sisällytetyn jäsenvaltion lojaliteettivelvoitteen ja EU:n perussopimusten mukainen. Arvioitavana ovat myös soten tietosuojaa, asiakassuunnitelmaa sekä siihen liittyvää oikeusturvaa koskevat hankalat juridiset kysymykset. Uudistuksen läpivieminen eduskunnassa ennen vaalikauden viimeisten valtiopäivien päättymistä maaliskuussa 2019 alkaakin aikataulullisesti vaikuttaa lähinnä teoreettiselle (<a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/6e31fe41-e956-490d-a867-85e753bda8ea"><u>https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/6e31fe41-e956-490d-a867-85e753bda8ea</u></a>).</p><p>Useimmat poliittiset puolueet ovat tietääkseni seuraavaa hallitusohjelmaa varten laatineet kaksi vaihtoehtoista neuvottelusuunnitelmaa. Toisen sen varalta, että hallituksen sote/maakunta-uudistus menee läpi ja sitä ruvetaan vaalien jälkeen korjaamaan. Toisen sitten siihen tilanteeseen, ettei sote/maakunta-uudistusta ehditä eduskunnassa käsitellä ja että hallituksen esitys näin raukeaa. Perustuslakivaliokunnassa esillä olevat juridiset ongelmat asettavat toki reunaehdot kummallekin vaihtoehdolle.</p><p>Olen itse useissa syksyn 2018 sote-aiheisissa esitelmätilaisuuksissa tuonut esiin, että jotkut soten ongelmat ovat korjattavissa mutta joitain lakipaketissa valittuja malleja olisi lähes mahdotonta vaalien jälkeen korjata. Esimerkiksi maakuntien määrä (18) on ollut nykyisen hallituksen päähallituspuolueen vaatimus, johon muilla suurilla puolueilla ei välttämättä ole yhtä suurta sitoutumista. Maakuntien määrää olisi melko helppo vähentää joko nopeammalla taikka hitaammalla aikataululla.</p><p>Soteen rakennettu rahoitusleikkuri (korkeintaan 0,9 % kasvu sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeesta riippumatta) on sekin helposti korjattavissa. Useimmat oppositiopuolueet (etenkin Vihreät, SDP ja Vasemmistoliitto) ovat olleet hyvin kriittisiä pyrkimykselle leikata näin voimakkaasti soten rahoitusta. Tämäkin ongelma on helppo korjata käytännössä vain yhtä rahoituslain pykälää muuttamalla.</p><p>Kannustimien puute on ollut yksi terveystaloustieteen asiantuntijoiden keskeinen kritiikin aihe soteen ehdotetun kapitaatiorahoitusmallin osalta. Ilman kannustimia eri toimijat kovin helposti siirtävät vastuuta kustannuksista toisilleen. Kannustimien rakentaminen on kuitenkin hidasta, koska käytettävissä pitäisi olla tietoja hoidon laadusta ja vaikuttavuudesta.</p><p>Edellä esitetyt ongelmat olisivat lakiteknisesti suhteellisen helppoja korjata, jos niiden muuttamiseen olisi poliittista tahtoa. Eräät lakipaketin rakenteelliset ratkaisut ovat kuitenkin sellaisia valuvikoja, joita ei voi korjata romuttamatta koko uudistusta. Sote-uudistuksen lähtökohtana on ollut terveydenhuollon markkinaehtoistaminen. Siksi siinä on pyritty järjestäjän ja tuottajan erottamiseen eli että sama julkinen toimija ei saisi sekä järjestää että tuottaa julkisia palveluja. Tuon mallin eduista ei ole juurikaan mitään näyttöä, vaan useimmissa maissa tällaisesta mallista on luovuttu sen aiheuttamien lisäkustannusten takia. Suomessa jopa terveysvakuutuksia myyvät vakuutusyhtiöt ovat &rdquo;järjestämisen&rdquo; ohella pyrkineet itse aikaisempaa enemmän myös tuottamaan terveyspalveluja ja näin lisäämään tehokkuuttaan. Sipilän hallitukseen esityksissä järjestäjän ja tuottajan erottaminen on johtanut monimutkaisiin ja epätarkoituksenmukaisiin organisatorisiin ratkaisuihin, joiden purkaminen olisi hyvin haastavaa.</p><p>Terveydenhuollon asiantuntijat ovat kritisoineet jatkuvasti sotea siitä, että ehdotettu tuotantotapa monituottajamallissa rikkoo nykyiset toimivat hoitoketjut ja tekee eri toimijoiden yhteistoiminnan lähinnä haaveeksi. Maakuntien pitäisi pystyä sekä ylläpitämään kilpailua että rakentamaan yhteistoimintaa eli yhdistämään tuli ja vesi toimivan järjestelmän aikaansaamiseksi. Jos toimivat hoitoketjut rikotaan, menee niiden rakentamiseen helposti jälleen yhden sukupolven työpanos ja samalla tuhotaan yksi maailman kustannustehokkaimmista terveydenhuoltojärjestelmistä.</p><p>Teknisesti notifikaation tekeminen EU:n komissiolle on helppoa, mutta julkisen toimijan ja yksityisen sektorin kilpailevaa asemaa voi olla vaikea perustella komissiolle. Alun perin Sipilän hallitus halusi sparrata jo ennestään kustannustehokasta järjestelmäämme laittamalla julkisen terveydenhuollon ja yksityisen sektorin kilpailemaan keskenään. Kun perustuslakimme kuitenkin rajoittaa julkisen vallan velvoitteiden yksityistämistä (kuten perustuslakivaliokunta kesällä 2017 totesi), putosi tältä esitykseltä pohja. EU:n kilpailuoikeus ei taas hyväksy valtiontukea (esim. konkurssisuojaa) markkinoilla toimivalle julkiselle sote-tuottajalle. Niinpä hallituksen soteen suunnittelema rakenne on joko oman perustuslakimme taikka EU:n perustamissopimusten vastainen. Ongelman ratkaisu olisi käyttää yhteisölainsäädännön hyväksymiä yksityisen ja julkisen yhteistoiminnan mekanismeja (eli julkista hankintaa).</p><p>Kaiken kaikkiaan eduskunnan käsittelyssä olevaan sote-pakettiin liittyy siis sellaisia valuvikoja (erityisesti järjestäjän ja tuottajan erottaminen, integraation hajottaminen sekä julkisen ja yksityisen kilpailuasetelma), joita ei ole käytännössä mahdollista korjata romahduttamatta koko uudistusrakennelmaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kansanedustajat aloittavat jo joulutaukoaan lukuun ottamatta eduskunnan perustuslakivaliokuntaa, joka kokoontuu vielä 17.12.2018 käsittelemään henkilötietojen käsittelyä poliisissa ja puolustusvoimissa koskevia lakeja. Sitä edeltävä viikko kului valiokunnalta pitkälti sote- ja maakuntauudistusta koskevien valiokuntamietintöjen asiantuntijakuulemisissa. Itsekin annoin lausuntoni valiokunnalle sekä soten tietosuojaongelmista että uudelleen muotoillun asiakassuunnitelman velvoittavuudesta.

Perustuslakivaliokunnan asiantuntijakuulemiset jatkuvat tammikuun 2019 puoliväliin. Perustuslakivaliokunta joutuu arvioimaan mm, onko hallituksen ja eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan linjaus (josta kilpailuoikeuden asiantuntijat ovat erimieltä), ettei sote-lainsäädännöllä tarvitse notifioida EU:n komissiolle, Suomen perustuslain 1 § 3 momenttiin sisällytetyn jäsenvaltion lojaliteettivelvoitteen ja EU:n perussopimusten mukainen. Arvioitavana ovat myös soten tietosuojaa, asiakassuunnitelmaa sekä siihen liittyvää oikeusturvaa koskevat hankalat juridiset kysymykset. Uudistuksen läpivieminen eduskunnassa ennen vaalikauden viimeisten valtiopäivien päättymistä maaliskuussa 2019 alkaakin aikataulullisesti vaikuttaa lähinnä teoreettiselle (https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/6e31fe41-e956-490d-a867-85e753bda8ea).

Useimmat poliittiset puolueet ovat tietääkseni seuraavaa hallitusohjelmaa varten laatineet kaksi vaihtoehtoista neuvottelusuunnitelmaa. Toisen sen varalta, että hallituksen sote/maakunta-uudistus menee läpi ja sitä ruvetaan vaalien jälkeen korjaamaan. Toisen sitten siihen tilanteeseen, ettei sote/maakunta-uudistusta ehditä eduskunnassa käsitellä ja että hallituksen esitys näin raukeaa. Perustuslakivaliokunnassa esillä olevat juridiset ongelmat asettavat toki reunaehdot kummallekin vaihtoehdolle.

Olen itse useissa syksyn 2018 sote-aiheisissa esitelmätilaisuuksissa tuonut esiin, että jotkut soten ongelmat ovat korjattavissa mutta joitain lakipaketissa valittuja malleja olisi lähes mahdotonta vaalien jälkeen korjata. Esimerkiksi maakuntien määrä (18) on ollut nykyisen hallituksen päähallituspuolueen vaatimus, johon muilla suurilla puolueilla ei välttämättä ole yhtä suurta sitoutumista. Maakuntien määrää olisi melko helppo vähentää joko nopeammalla taikka hitaammalla aikataululla.

Soteen rakennettu rahoitusleikkuri (korkeintaan 0,9 % kasvu sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeesta riippumatta) on sekin helposti korjattavissa. Useimmat oppositiopuolueet (etenkin Vihreät, SDP ja Vasemmistoliitto) ovat olleet hyvin kriittisiä pyrkimykselle leikata näin voimakkaasti soten rahoitusta. Tämäkin ongelma on helppo korjata käytännössä vain yhtä rahoituslain pykälää muuttamalla.

Kannustimien puute on ollut yksi terveystaloustieteen asiantuntijoiden keskeinen kritiikin aihe soteen ehdotetun kapitaatiorahoitusmallin osalta. Ilman kannustimia eri toimijat kovin helposti siirtävät vastuuta kustannuksista toisilleen. Kannustimien rakentaminen on kuitenkin hidasta, koska käytettävissä pitäisi olla tietoja hoidon laadusta ja vaikuttavuudesta.

Edellä esitetyt ongelmat olisivat lakiteknisesti suhteellisen helppoja korjata, jos niiden muuttamiseen olisi poliittista tahtoa. Eräät lakipaketin rakenteelliset ratkaisut ovat kuitenkin sellaisia valuvikoja, joita ei voi korjata romuttamatta koko uudistusta. Sote-uudistuksen lähtökohtana on ollut terveydenhuollon markkinaehtoistaminen. Siksi siinä on pyritty järjestäjän ja tuottajan erottamiseen eli että sama julkinen toimija ei saisi sekä järjestää että tuottaa julkisia palveluja. Tuon mallin eduista ei ole juurikaan mitään näyttöä, vaan useimmissa maissa tällaisesta mallista on luovuttu sen aiheuttamien lisäkustannusten takia. Suomessa jopa terveysvakuutuksia myyvät vakuutusyhtiöt ovat ”järjestämisen” ohella pyrkineet itse aikaisempaa enemmän myös tuottamaan terveyspalveluja ja näin lisäämään tehokkuuttaan. Sipilän hallitukseen esityksissä järjestäjän ja tuottajan erottaminen on johtanut monimutkaisiin ja epätarkoituksenmukaisiin organisatorisiin ratkaisuihin, joiden purkaminen olisi hyvin haastavaa.

Terveydenhuollon asiantuntijat ovat kritisoineet jatkuvasti sotea siitä, että ehdotettu tuotantotapa monituottajamallissa rikkoo nykyiset toimivat hoitoketjut ja tekee eri toimijoiden yhteistoiminnan lähinnä haaveeksi. Maakuntien pitäisi pystyä sekä ylläpitämään kilpailua että rakentamaan yhteistoimintaa eli yhdistämään tuli ja vesi toimivan järjestelmän aikaansaamiseksi. Jos toimivat hoitoketjut rikotaan, menee niiden rakentamiseen helposti jälleen yhden sukupolven työpanos ja samalla tuhotaan yksi maailman kustannustehokkaimmista terveydenhuoltojärjestelmistä.

Teknisesti notifikaation tekeminen EU:n komissiolle on helppoa, mutta julkisen toimijan ja yksityisen sektorin kilpailevaa asemaa voi olla vaikea perustella komissiolle. Alun perin Sipilän hallitus halusi sparrata jo ennestään kustannustehokasta järjestelmäämme laittamalla julkisen terveydenhuollon ja yksityisen sektorin kilpailemaan keskenään. Kun perustuslakimme kuitenkin rajoittaa julkisen vallan velvoitteiden yksityistämistä (kuten perustuslakivaliokunta kesällä 2017 totesi), putosi tältä esitykseltä pohja. EU:n kilpailuoikeus ei taas hyväksy valtiontukea (esim. konkurssisuojaa) markkinoilla toimivalle julkiselle sote-tuottajalle. Niinpä hallituksen soteen suunnittelema rakenne on joko oman perustuslakimme taikka EU:n perustamissopimusten vastainen. Ongelman ratkaisu olisi käyttää yhteisölainsäädännön hyväksymiä yksityisen ja julkisen yhteistoiminnan mekanismeja (eli julkista hankintaa).

Kaiken kaikkiaan eduskunnan käsittelyssä olevaan sote-pakettiin liittyy siis sellaisia valuvikoja (erityisesti järjestäjän ja tuottajan erottaminen, integraation hajottaminen sekä julkisen ja yksityisen kilpailuasetelma), joita ei ole käytännössä mahdollista korjata romahduttamatta koko uudistusrakennelmaa.

]]>
24 http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265936-olisiko-sote-lainsaadanto-korjattavissa#comments Kotimaa Eduskuntavaali 2019 Perustuslakivaliokunta Sote-uudistus Valtiopäivät Sun, 16 Dec 2018 07:59:13 +0000 Lasse Lehtonen http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265936-olisiko-sote-lainsaadanto-korjattavissa
Aktivoivampi aktiivimalli http://jln.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265908-aktivoivampi-aktiivimalli <p>Vaikka olenkin ollut tähän saakka perustulon kannalla, niin ehkä nykyisen aktiivimallin ongelma onkin se, että se ei ole tarpeeksi aktivoiva. Siksi hahmottelin nykyisen aktiivimallin pohjalta parannetun version, joka pohjautuu siis täysin vastikkeellisuuteen ja entistä suurempaan aktivointiin.</p><p>Moni pitää perustuloa passivoivana, kun sen saamiseksi ei tarvitse tehdä mitään. Sen vuoksi mm. Sipilä suosittelee &quot;vastikkeellista perustuloa&quot;, mitä moni perustulon kannattaja pitää termien sotkemisena, koska määritelmällisesti perustulo on vastikkeeton. Vastikkeettoman perustulon sijaan jotkut ovat vastikkeellisen ja aktivoivan sosiaaliturvan kannalla, koska muutenhan ihmiset jäisivät kotiin makoilemaan, ellei heitä patisteta töihin.</p><p>Yksi nykyisen aktiivimallin ongelmista on puhtaasti imago-ongelma, kun sen katsotaan rankaisevan työttömiä. Kuten nykyistä aktiivimallia ahkerasti puolustanut Juhana Vartiainen on todennut, taloustieteen kannalta ei ole väliä, käytetäänkö kannustimena keppiä vai porkkanaa. Mielikuvien kannalta kannalta tuolla on kuitenkin suuri merkitys, joten vaikka talouden kannalta lopputulos on sama, uudessa aktiivimallissa <strong>ei rangaista passiivisuudesta vaan palkitaan aktiivisuudesta</strong>.</p><p>Oli aktiivinen tai ei, tietty <strong>minimitoimeentulo</strong> yhteiskunnan on taattava, mikäli emme halua ihmisten joutuvan kadulle näkemään nälkää. Koska minimitukea ei voi enää pienentää, ei sen saamiseksi ole myöskään pointtia pitää mitään ehtoja, se vain lisäisi turhaa byrokratiaa. Tämä voisi olla suunnilleen saman suuruinen kuin nykyinenkin minimitoimeentulotuki, mikäli saaja ei täytä aktivointiehtoa. Koska ihmisillä on suunnilleen samanlainen fysiologia ja samanlaiset tarpeet, olisi tuo minimituki kaikille saman suuruinen.</p><p>Ettei kenellekään tule kiusausta jäädä kotiin makoilemaan minimituen varaan,<strong> maksetaan aktiivisuudesta aktiivisuuslisää</strong>. Nykymallin aktivointi on oikeastaan aika lepsua: siinä on tietty raja, jonka ylitettyään on täyttänyt aktiivisuusehdon eikä lisäaktiivisuudesta ole enää mitään hyötyä. Ja toisaalta jos on aktiivinen, muttei ihan saavuta rajaa, menee työ siinäkin hukkaan.</p><p>Uudessa aktiivimallissa ei ole mitään tiettyä ylä- tai alarajaa, vaan <strong>mitä enemmän osoittaa aktiivisuutta, sitä enemmän saa aktiivisuuslisää</strong>. Sitä maksetaan tuntipohjaisesti jokaiselta aktivointitoimiin käytetyltä tunnilta: mitä enemmän tunteja kuukaudessa on aktiivinen, sitä enemmän saa rahaa. Tämä kannustaa olemaan mahdollisimman aktiivinen ja toisaalta pienikin parin tunnin aktiivisuus auttaa edes vähän.</p><p>Aktivointitehtävien kannattaa olla yhteiskunnan kannalta hyödyllisiä, joten kunta ja valtio voivat tarjota aktivointitoimipaikkoja missä vain tarvitaan lisää työvoimaa, vaikka yksityiset yrityksetkin voivat toki tarjota niitä. Jotta työelämään totuttelu olisi käytännönläheistä, <strong>aktivointipaikoissa tehtäisiin pääosin samoja asioita, mitä työpaikan muutkin työntekijät tekevät</strong>.&nbsp;</p><p>Kultakin tunnilta maksettavan lisän suuruus riippuu itse aktivointitoimesta: nyrkkisääntönä on, että <strong>mitä raskaampaa ja vaativampaa se on, sitä enemmän siitä maksetaan</strong>. Ohjenuorana voi käyttää sitä, mitä normaalille työntekijälle maksettaisiin kyseisestä tehtävästä.</p><p>Koska työnantajat hyötyvät aktiivimallista saamalla ylimääräistä työvoimaa, on heidänkin kohtuullista osallistua myös sen kustannuksiin. Siksi he voisivat maksaa aktiivilisän kustannukset, valtio huolehtisi vain minimituen osuudesta. Rahan kierrättäminen valtion byrokratian kautta olisi ylimääräistä vaivannäköä, joten lienee helpointa, että <strong>työnantajat maksavat aktivointilisän suoraan aktioitavalle</strong>, vähennettynä tietenkin työnantajan normaaleilla työllistämiskuluilla. Näin <strong>aktivoitava ei eroaisi työnantajan kannalta mitenkään normaaleista työntekijöistä</strong>, mikä pitää järjestelmän mukavan yksinkertaisena.</p><p>Nyt tarkkaavaisempi lukija saattaa huomata, että eihän aktiivilisän saajalla ole normaaleihin työntekijöihin mitään eroa, paitsi että aktiivilisän saaja saa palkan lisäksi myös minimitukea, mikä ei tunnu reilulta. Ja se on aivan totta, ei minimitukea kannata maksaa sellaisille, jotka tienaavat muutenkin tarpeeksi. Toisaalta sitä ei voida noin vain poistaakaan, koska se käytännössä rankaisisi aktiivisuudesta, mikä olisi tismalleen päin vastoin kuin mikä on aktivoinnin tarkoitus.</p><p>Kompromissina ehdottaisin sellaista järjestelyä, että <strong>minimituki vähenisi hiljalleen aktiivisuuslisän kasvaessa, esimerkiksi siten, että jokaista aktiivilisän euroa kohti minimituki vähenisi 40 senttiä</strong>. Näin tuen tarve vähenee, mutta aktiivisuudesta edelleen palkittaisiin, kun käteen jäisi kuitenkin yli puolet ansaitusta aktiivisuuslisästä. Tulojen kasvaessa tarpeeksi tuen määrä pienenee lopulta nollaan, jolloin entisen aktiivisuuslisän sijaan alkaa saamaan saman suuruista palkkaa. Mitään käytännön eroa tuossa ei kuitenkaan tule sen enempää työnantajan kuin työntekijänkään näkökulmasta.</p><p>Eli yhteenveto uudesta aktiivimallista:</p><ul><li>Passiviset saavat minimitukea, joka on kaikille yhtä suuri</li><li>Aktiiviset saavat minimituen lisäksi aktiivisuuslisää</li><li>Aktiivisuuslisää saa sitä enemmän, mitä aktiivisempi on</li><li>Aktiivisuuslisän maksavat työnantajat, joille aktiivisuustoimia tehdään</li><li>Aktiivisuuslisä on saman suuruinen kuin vastaavasta työstä maksettava palkka</li><li>Aktiivisuuslisä pienentää asteittan minimitukea, kuitenkin niin, että aktiiviselle jää aina enemmän käteen kuin passiiviselle</li><li>Jos aktiivisuuslisä nousee niin suureksi, että minimituki pienenee nollaan, sitä aletaan kutsumaan palkaksi</li></ul><p>Tällainen olisi ehdotus entistä aktivoivammaksi, vastikkeelliseksi sosiaaliturvamalliksi, joka kannustaa työntekoon ja jolla ei ole siis mitään tekemistä perustulon kanssa.<br /><br /><em>Jälleen kerran täytyy kiittää Juhana Vartiaista inspiraatiosta, tarkemmin ottaen tätä twiittiä:<br /><a href="https://twitter.com/filsdeproust/status/1072813460285722625">https://twitter.com/filsdeproust/status/1072813460285722625</a></em></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vaikka olenkin ollut tähän saakka perustulon kannalla, niin ehkä nykyisen aktiivimallin ongelma onkin se, että se ei ole tarpeeksi aktivoiva. Siksi hahmottelin nykyisen aktiivimallin pohjalta parannetun version, joka pohjautuu siis täysin vastikkeellisuuteen ja entistä suurempaan aktivointiin.

Moni pitää perustuloa passivoivana, kun sen saamiseksi ei tarvitse tehdä mitään. Sen vuoksi mm. Sipilä suosittelee "vastikkeellista perustuloa", mitä moni perustulon kannattaja pitää termien sotkemisena, koska määritelmällisesti perustulo on vastikkeeton. Vastikkeettoman perustulon sijaan jotkut ovat vastikkeellisen ja aktivoivan sosiaaliturvan kannalla, koska muutenhan ihmiset jäisivät kotiin makoilemaan, ellei heitä patisteta töihin.

Yksi nykyisen aktiivimallin ongelmista on puhtaasti imago-ongelma, kun sen katsotaan rankaisevan työttömiä. Kuten nykyistä aktiivimallia ahkerasti puolustanut Juhana Vartiainen on todennut, taloustieteen kannalta ei ole väliä, käytetäänkö kannustimena keppiä vai porkkanaa. Mielikuvien kannalta kannalta tuolla on kuitenkin suuri merkitys, joten vaikka talouden kannalta lopputulos on sama, uudessa aktiivimallissa ei rangaista passiivisuudesta vaan palkitaan aktiivisuudesta.

Oli aktiivinen tai ei, tietty minimitoimeentulo yhteiskunnan on taattava, mikäli emme halua ihmisten joutuvan kadulle näkemään nälkää. Koska minimitukea ei voi enää pienentää, ei sen saamiseksi ole myöskään pointtia pitää mitään ehtoja, se vain lisäisi turhaa byrokratiaa. Tämä voisi olla suunnilleen saman suuruinen kuin nykyinenkin minimitoimeentulotuki, mikäli saaja ei täytä aktivointiehtoa. Koska ihmisillä on suunnilleen samanlainen fysiologia ja samanlaiset tarpeet, olisi tuo minimituki kaikille saman suuruinen.

Ettei kenellekään tule kiusausta jäädä kotiin makoilemaan minimituen varaan, maksetaan aktiivisuudesta aktiivisuuslisää. Nykymallin aktivointi on oikeastaan aika lepsua: siinä on tietty raja, jonka ylitettyään on täyttänyt aktiivisuusehdon eikä lisäaktiivisuudesta ole enää mitään hyötyä. Ja toisaalta jos on aktiivinen, muttei ihan saavuta rajaa, menee työ siinäkin hukkaan.

Uudessa aktiivimallissa ei ole mitään tiettyä ylä- tai alarajaa, vaan mitä enemmän osoittaa aktiivisuutta, sitä enemmän saa aktiivisuuslisää. Sitä maksetaan tuntipohjaisesti jokaiselta aktivointitoimiin käytetyltä tunnilta: mitä enemmän tunteja kuukaudessa on aktiivinen, sitä enemmän saa rahaa. Tämä kannustaa olemaan mahdollisimman aktiivinen ja toisaalta pienikin parin tunnin aktiivisuus auttaa edes vähän.

Aktivointitehtävien kannattaa olla yhteiskunnan kannalta hyödyllisiä, joten kunta ja valtio voivat tarjota aktivointitoimipaikkoja missä vain tarvitaan lisää työvoimaa, vaikka yksityiset yrityksetkin voivat toki tarjota niitä. Jotta työelämään totuttelu olisi käytännönläheistä, aktivointipaikoissa tehtäisiin pääosin samoja asioita, mitä työpaikan muutkin työntekijät tekevät

Kultakin tunnilta maksettavan lisän suuruus riippuu itse aktivointitoimesta: nyrkkisääntönä on, että mitä raskaampaa ja vaativampaa se on, sitä enemmän siitä maksetaan. Ohjenuorana voi käyttää sitä, mitä normaalille työntekijälle maksettaisiin kyseisestä tehtävästä.

Koska työnantajat hyötyvät aktiivimallista saamalla ylimääräistä työvoimaa, on heidänkin kohtuullista osallistua myös sen kustannuksiin. Siksi he voisivat maksaa aktiivilisän kustannukset, valtio huolehtisi vain minimituen osuudesta. Rahan kierrättäminen valtion byrokratian kautta olisi ylimääräistä vaivannäköä, joten lienee helpointa, että työnantajat maksavat aktivointilisän suoraan aktioitavalle, vähennettynä tietenkin työnantajan normaaleilla työllistämiskuluilla. Näin aktivoitava ei eroaisi työnantajan kannalta mitenkään normaaleista työntekijöistä, mikä pitää järjestelmän mukavan yksinkertaisena.

Nyt tarkkaavaisempi lukija saattaa huomata, että eihän aktiivilisän saajalla ole normaaleihin työntekijöihin mitään eroa, paitsi että aktiivilisän saaja saa palkan lisäksi myös minimitukea, mikä ei tunnu reilulta. Ja se on aivan totta, ei minimitukea kannata maksaa sellaisille, jotka tienaavat muutenkin tarpeeksi. Toisaalta sitä ei voida noin vain poistaakaan, koska se käytännössä rankaisisi aktiivisuudesta, mikä olisi tismalleen päin vastoin kuin mikä on aktivoinnin tarkoitus.

Kompromissina ehdottaisin sellaista järjestelyä, että minimituki vähenisi hiljalleen aktiivisuuslisän kasvaessa, esimerkiksi siten, että jokaista aktiivilisän euroa kohti minimituki vähenisi 40 senttiä. Näin tuen tarve vähenee, mutta aktiivisuudesta edelleen palkittaisiin, kun käteen jäisi kuitenkin yli puolet ansaitusta aktiivisuuslisästä. Tulojen kasvaessa tarpeeksi tuen määrä pienenee lopulta nollaan, jolloin entisen aktiivisuuslisän sijaan alkaa saamaan saman suuruista palkkaa. Mitään käytännön eroa tuossa ei kuitenkaan tule sen enempää työnantajan kuin työntekijänkään näkökulmasta.

Eli yhteenveto uudesta aktiivimallista:

  • Passiviset saavat minimitukea, joka on kaikille yhtä suuri
  • Aktiiviset saavat minimituen lisäksi aktiivisuuslisää
  • Aktiivisuuslisää saa sitä enemmän, mitä aktiivisempi on
  • Aktiivisuuslisän maksavat työnantajat, joille aktiivisuustoimia tehdään
  • Aktiivisuuslisä on saman suuruinen kuin vastaavasta työstä maksettava palkka
  • Aktiivisuuslisä pienentää asteittan minimitukea, kuitenkin niin, että aktiiviselle jää aina enemmän käteen kuin passiiviselle
  • Jos aktiivisuuslisä nousee niin suureksi, että minimituki pienenee nollaan, sitä aletaan kutsumaan palkaksi

Tällainen olisi ehdotus entistä aktivoivammaksi, vastikkeelliseksi sosiaaliturvamalliksi, joka kannustaa työntekoon ja jolla ei ole siis mitään tekemistä perustulon kanssa.

Jälleen kerran täytyy kiittää Juhana Vartiaista inspiraatiosta, tarkemmin ottaen tätä twiittiä:
https://twitter.com/filsdeproust/status/1072813460285722625

 

]]>
15 http://jln.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265908-aktivoivampi-aktiivimalli#comments Kotimaa Aktiivimalli Perustulo Sat, 15 Dec 2018 17:19:44 +0000 Jarno Luoma-Nirva http://jln.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265908-aktivoivampi-aktiivimalli
Postmoderni konservatismi http://samieerola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265901-postmoderni-konservatismi <p>Nykypolitiikassa on alettu puhua &quot;vahvan miehen&quot; (strong man) hallitsijatyypistä. Vahvoja miespolitiikkoja määrittelee karismaattisuus ja autoritaarinen asenne. Esimerkkejä tästä ovat Putin, Duterte, Trump ja Bolsonaro. Samalla näitten hallitsijoitten ympärillä liikkuu lukuisia poliittisia ääriliikkeitä, jotka lupaavat &quot;palauttaa miehisyyden&quot; politiikkaan. Michael S. Kimmelin ja monen muun mukaan, politiikka on muuttunut henkilökohtaiseksi monelle eri ihmisryhmälle, jolloin identifikaatio vahvaan miesjohtajaan on voimistunut. Monet ovat puhuneet totuudenjälkeisestä ajasta ja politiikan kriisistä, jossa ihmiset eivät enää luota poliittiseen järjestelmään. On puhuttu ristiriitaisesti demokratian kriisistä ja ne liikkeet, jotka nimetään epädemokraattisiksi vetoavat suoraan demokratiaan tai kansanvallan paluuseen.</p><p>Folkloristiikan arkiuskomusteoria voi selittää tämän nykypolitiikkamme ristiriitaisen ilmiön. Arkiuskomukset ovat ajattelun lähtökohta, joten niitä ei yleensä huomata tai kyseenalaisteta. Arkiuskomukset mahdollistavat mielikuvien omaksumisen ja levittämisen. Kansanvalta-arkiuskomuksen mukaan kansa johtaa kollektiivisesti valtioita, ikään kuin itsestään, omalla kollektiivisella tahdollaan, eikä niinkään instituutioitten ja edustuksellisen demokratian kautta.</p><p>Arkiuskomuksena tämä kansanvalta heijastuu näkemyksenä, että on olemassa &rdquo;me&rdquo; joka on &rdquo;todellinen&rdquo; kansa. Politiikkojen pitää edustaa tätä &rdquo;oikeaa&rdquo; kansaa ja sitten on &rdquo;muut&rdquo; jotka joko on jätettävä valtion rajojen ulkopuolelle tai alistettava samojen sääntöjen alle, riippumatta siitä missä sosiaalisessa asemassa nämä &rdquo;muut&rdquo; sattuvat olemaan. Tämä näkemys perustuu populistien käsitykseen siitä, että yhteiskunta on nollasummapeli, jossa on rajallinen määrä resursseja, joten jonkun ihmisryhmän etua on ajettava ja toinen on jätettävä marginaaliin (tai toisen kustannuksella.)</p><p>Nämä edellä mainitut näkemykset muodostavat arkiuskomuksen, joka luo mielikuvan siitä, että hierarkioita puolustava puhe onkin tasa-arvoa ajavaa. Tämä kansanvalta-arkiuskomus sisältääkin hobbesilaisen käsityksen hallitsijasta, joka edistää valtaväestön sisäistä tasa-arvoa lujalla, mutta isällisellä otteella. Lujalla autoritaarisuudella asetetaan tiukat rajat vähemmistöille, jotta valtaväestö voi elää vapaammin.&nbsp;Ristiriitaisesti kansanvaltaa edistetään yhdellä vahvalla miehellä.</p><p>Palaan tähän kansanvalta-aspektiin, mutta ensin esittelen vähän konservatismin teoreettista historiaa, jonka jälkeen palaamme populistiseen politiikkaan.</p><p>Ristiriitaisesti oikeistopopulismia kannattavat identifioivat itsensä konservatiiveiksi, mutta konservatismin suurin teoreetikko ei kannattanut suoraa kansanvaltaa tai ideaa yhdestä vahvasta miehestä, joka tällaista edustaisi. &quot;Esteettisen edustuksen&quot; idean muotoili konservatismin teoreetikko Edmund Burke vuonna 1774, jonka mukaan kansanedustajien piti olla älykkäämpiä kuin edustettavat. Frank Ankersmitin mukaan edustuksellisen demokratian juuret voidaan löytää romantiikan ajalta 1700-luvulta, jolloin vallankumouksien jälkeen pelättiin liian äkkinäisiä sosiaalisia muutoksia. Demokratiaa oli rakennettava, niin että asiat muuttuivat hitaasti, jos ollenkaan/koskaan. Tautalla olivat vallankumouksen ja uskonsotien trauma. Tämä tekeekin koko esteettisestä identifikaatiosta perimmäisen konservatiivisen ajattelun ohjenuoran. Frank Ankersmitin mukaan esteettinen identifikaatio on hyvä tapa saada äänestäjä aina tarkkailemaan poliitikkoa, eikä sortumaan kannattamaan tätä kaikessa, mitä hän tekee.</p><p>Ja nyt palaammekin nykyiseen populistiseen politiikkaan, jossa sen sijaan, että äänestetään valtaan henkilö, johon suhtaudutaan varovaisen optimistisesti, äänestetäänkin kuka tahansa, joka lupaa antaa kaiken, mitä äänestäjät haluavat ja nämä lupaavat olla loppuun saakka uskollisia tälle. Trump ja kumppanit ovat juuri tällaisia henkilöitä, jotka ovat onnistuneet vääntämään konservatismin periaatteet päälaelleen.</p><p>Edmund Burken konservatismi ulottui käsitykseen, että filosofialla ei saisi tehdä politiikkaa, koska politiikalla ei saa olla ideologista päämäärää. Perinteisesti oikeistopopulistit ovat julistaneet, ettei heillä ole ideologiaa, vaan he ovat pragmaatikkoja, jotka vain toteuttavat kansan tahtoa. Vaikka Trumpilla, Putinilla ja Halla-aholla ei ole selkeää ideologista manifestia tai aatteen nimeä, nämä seuraavat tiettyjä oletuksia ja periaatteita, joita voidaan kutsua ideologisiksi.</p><p>Onkin todettu, että jos politiikka retusoidaan pelkäksi resurssiallokaatioksi, jätetään avoimeksi paitsi kysymys jakamisen päämääristä, myös mahdollisuus siihen, että allokaatio suosii ensisijaisesti intressipiirien omia kannattajia ja viiteryhmiä. Edmund Burke tarjosi filosofian/ideologian sijaan, että alistetun enemmistön pitää omaksua samat mielikuvat kuin eliitti, jotta järjestelmä voi toimia. Kuitenkin tässä kohdassa on tapahtunut vakava ongelma.</p><p>Vaikuttaakin siltä, että moderni oikeistopopulismi toteuttaa Montesquieu prinsiippiä, joka on väännetty ikään kuin ideologian paluuksi. Mikäli valtion prinsiippi (ideologia/periaate) tyhjeni sisällöstään yhteiskunnallisen muutoksen myötä, eli toisin sanoen korruptoitui, hallitusmuoto oli vain pelkkää &ldquo;struktuuria&quot; vailla toiminnallista sisältöä. Korruptio on Montesquieun mukaan prosessi, jossa hallitusmuoto kadottaa prinsiippinsä, eli ideologiansa. Voidaankin sanoa, että uusliberalistinen politiikka on muuttunut niin hegemoniseksi, ettei sitä koeta enää ideologiana, vaan pelkkänä teknokraattisena managerointina.&nbsp;</p><p>Montesquieun passio oli eräänlainen kollektiivinen ja tiedostamattoman hallitsemisen ideologia, jonka materiaaliset lähtökohdat olivat kansakunnan yhteiskunnallisessa perustassa, kuten luokkasuhteessa ja väestörakenteessa. Se on toisin sanoen &rdquo;kansan oikeustaju&rdquo;, johon oikeistopopulistit vetoavat. Valtio itse ja sen valta ovat oikeutettuja, mutta sen passio on oikeistopopulistien mukaan kadonnut, kun se alkoi, vaikka omaksua vähemmistöjen oikeuksia ja globaaleja kauppasopimuksia. Sen vuoksi oikeistopopulistit vetoavat kansaan puhumalla kansanomaisesti ja osoittamalla vahvasti tunteensa. He ikään kuin performoivat kansan passiota, vakuuttaakseen tätä siitä, että juuri heillä on oikea kansan identiteetti, johon ihmiset voivat samaistua. Tämä samaistuminen luokin fanaattisuuden, jossa itse totuudella ei ole väliä, vaan sillä periaatteella, että koettu vihollinen tuhotaan (vähemmistöt ja liberaalieliitti) ja oikea mies on vallan kahvassa. Vaikka nationalismi on melkein tyhjä merkitsijä, siihen liitetään hyvinkin vahvoja ideologisia latauksia, jotka sallivat samaan aikaan vahvan valtiouskollisuuden, että sen rakenteitten kritiikin. Tämä passio saakin kiihkeimmät nationalismit vaatimaan järjestelmän kumoamista, jotta voisivat pelastaa sen.&nbsp;&nbsp;</p><p>Nykyinen eliitti ylläpitää globaalia ja monikulttuurista kapitalismia, mutta osa kansasta (oikeistokonservatiivit) kokevat sen ideologisena petoksena. Kansaan on vuosikausia iskostettu kapitalismin ja valkoisen ylivallan ideologia, jota ei ole kyetty häivyttämään. &nbsp;Postmodernissa ristiriitaisuudessaan oikeistopopulistit ja heidän kannattajansa ovat &rdquo;eliitinvastaisia&rdquo; koska he itse kokevat edustavansa &rdquo;oikeamman&rdquo; eliitin ideologiaa kuin itse konkreettinen eliitti! Näin oikeistopopulistit voivat ajaa ristiriitaista protektionismin ja uusliberalismin sekasikiötä ja kehystää se vallankumoukseksi, vaikka olemassa oleva eliitti jo harjoittaa protektionistista uusliberalismia.</p><p>On siis olemassa ristiriita konservatismisen mielikuvan ja poliittisen teorian välillä. Siinä, missä konservatismi luotiin suojelemaan valtion rakenteita yhteiskuntarauhaa ravisuttavilta muutoksilta, on ajan saatossa supistunut taantumukselliseksi mielikuvaksi, jossa kaikki kulttuurin ja yhteiskunnan muutokset pidetään sivilisaation suorana uhkana. Tiettyjen konservatiivien keskuudessa Burken filosofia on typistynyt käsitykseen, että ihminen on perimältään paha ja valtion on hillittävä tätä pahuutta alistamalla vähemmistöt ja köyhät.</p><p>Suuret liberaalit ja konservatiiviset ajattelijat ovat kiteyttäneet kansakunnan ideoita johdonmukaisiksi poliittisiksi filosofioiksi, mutta kansan keskuudessa nämä ideat jatkoivat kuitenkin elämää epämääräisten arkiuskomusten muodoissa. Suurimmaksi osaksi historiaa nämä arkiuskomukset saatiin pysymään aisoissa, mutta nyt historiallispoliittiset olosuhteet ovat oikeanlaisia niitten heräämiseen. Opportunistiset populistipoliitikot ratsastavat näillä mielikuvilla. Vallitseva järjestelmä yrittää vedota järkeen ja johdonmukaisuuteen, mutta populismi ei perustukkaan järkeen. Olisi osattava luoda uusia mielikuvia, joilla saada ihmiset kääntymään pois populismin itsetuhoisasta tiestä, jos vallitseva liberaalihegemonia halutaan säilyttää.&nbsp;</p><p>&nbsp;Lähteet&nbsp;</p><p>Eerola, Sami, &rdquo;ISIS tulta munille! &rdquo; Suomi iskee! -ryhmä ja kansanomaisten mielikuvien hyödyntäminen poliittisessa viestinnässä, proseminaaritutkielma, Helsingin yliopisto, 11.2.2018 &lt;&lt;https://spektaakkeliyhteiskunta.files.wordpress.com/2018/05/isis_tulta_minulle_julkinen_versio-ilovepdf-compressed.pdf&gt;&gt;&nbsp;</p><p>Jokisalo, Jouko, Euroopan radikaalioikeisto, Into Kustannus Oy, Helsinki, 2016&nbsp;</p><p>Kimmel, Michael S. Angry White Men: American Masculinity At the End of an Era. New York: Nation Books, 2013.&nbsp;</p><p>Koikkalainen, Petru&nbsp;&amp; Korvela, Pauli-Erik&nbsp; (toim.) Klassiset Poliittiset Ajattelijat. Tampere: Vastapaino, 2012.&nbsp;&nbsp;</p><p>Lindroos, Kia &amp; Suvi Soininen (toim.) Politiikan nykyteoreetikoita, Gaudeamus, 2008&nbsp;</p><p>Nagle, Angela, Kill All Normies. Online culture wars from 4chan and tumblr to Trump and the alt-right, Zer0 books, Winchester, UK, 2017&nbsp;&nbsp;</p><p>Niemi, K. Mari ja Houni, Topi (toim.) Media &amp; populismi. Työkaluja kriittiseen journalismiin, Vastapaino, Tamperee, 2018&nbsp;&nbsp;</p><p>Norton, Ben, The libertarian-fascist alliance, bennorton.com, 7.3.2016 &lt;&lt;https://bennorton.com/the-libertarian-fascist-alliance/&gt;&gt;&nbsp;</p><p>Palonen, Emilia ja Saresma, Tuija (toim.), Jätkät &amp; jytkyt. Perussuomalaiset ja populismin retoriikka, Vastapaino, Tampere, 2017 &nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Nykypolitiikassa on alettu puhua "vahvan miehen" (strong man) hallitsijatyypistä. Vahvoja miespolitiikkoja määrittelee karismaattisuus ja autoritaarinen asenne. Esimerkkejä tästä ovat Putin, Duterte, Trump ja Bolsonaro. Samalla näitten hallitsijoitten ympärillä liikkuu lukuisia poliittisia ääriliikkeitä, jotka lupaavat "palauttaa miehisyyden" politiikkaan. Michael S. Kimmelin ja monen muun mukaan, politiikka on muuttunut henkilökohtaiseksi monelle eri ihmisryhmälle, jolloin identifikaatio vahvaan miesjohtajaan on voimistunut. Monet ovat puhuneet totuudenjälkeisestä ajasta ja politiikan kriisistä, jossa ihmiset eivät enää luota poliittiseen järjestelmään. On puhuttu ristiriitaisesti demokratian kriisistä ja ne liikkeet, jotka nimetään epädemokraattisiksi vetoavat suoraan demokratiaan tai kansanvallan paluuseen.

Folkloristiikan arkiuskomusteoria voi selittää tämän nykypolitiikkamme ristiriitaisen ilmiön. Arkiuskomukset ovat ajattelun lähtökohta, joten niitä ei yleensä huomata tai kyseenalaisteta. Arkiuskomukset mahdollistavat mielikuvien omaksumisen ja levittämisen. Kansanvalta-arkiuskomuksen mukaan kansa johtaa kollektiivisesti valtioita, ikään kuin itsestään, omalla kollektiivisella tahdollaan, eikä niinkään instituutioitten ja edustuksellisen demokratian kautta.

Arkiuskomuksena tämä kansanvalta heijastuu näkemyksenä, että on olemassa ”me” joka on ”todellinen” kansa. Politiikkojen pitää edustaa tätä ”oikeaa” kansaa ja sitten on ”muut” jotka joko on jätettävä valtion rajojen ulkopuolelle tai alistettava samojen sääntöjen alle, riippumatta siitä missä sosiaalisessa asemassa nämä ”muut” sattuvat olemaan. Tämä näkemys perustuu populistien käsitykseen siitä, että yhteiskunta on nollasummapeli, jossa on rajallinen määrä resursseja, joten jonkun ihmisryhmän etua on ajettava ja toinen on jätettävä marginaaliin (tai toisen kustannuksella.)

Nämä edellä mainitut näkemykset muodostavat arkiuskomuksen, joka luo mielikuvan siitä, että hierarkioita puolustava puhe onkin tasa-arvoa ajavaa. Tämä kansanvalta-arkiuskomus sisältääkin hobbesilaisen käsityksen hallitsijasta, joka edistää valtaväestön sisäistä tasa-arvoa lujalla, mutta isällisellä otteella. Lujalla autoritaarisuudella asetetaan tiukat rajat vähemmistöille, jotta valtaväestö voi elää vapaammin. Ristiriitaisesti kansanvaltaa edistetään yhdellä vahvalla miehellä.

Palaan tähän kansanvalta-aspektiin, mutta ensin esittelen vähän konservatismin teoreettista historiaa, jonka jälkeen palaamme populistiseen politiikkaan.

Ristiriitaisesti oikeistopopulismia kannattavat identifioivat itsensä konservatiiveiksi, mutta konservatismin suurin teoreetikko ei kannattanut suoraa kansanvaltaa tai ideaa yhdestä vahvasta miehestä, joka tällaista edustaisi. "Esteettisen edustuksen" idean muotoili konservatismin teoreetikko Edmund Burke vuonna 1774, jonka mukaan kansanedustajien piti olla älykkäämpiä kuin edustettavat. Frank Ankersmitin mukaan edustuksellisen demokratian juuret voidaan löytää romantiikan ajalta 1700-luvulta, jolloin vallankumouksien jälkeen pelättiin liian äkkinäisiä sosiaalisia muutoksia. Demokratiaa oli rakennettava, niin että asiat muuttuivat hitaasti, jos ollenkaan/koskaan. Tautalla olivat vallankumouksen ja uskonsotien trauma. Tämä tekeekin koko esteettisestä identifikaatiosta perimmäisen konservatiivisen ajattelun ohjenuoran. Frank Ankersmitin mukaan esteettinen identifikaatio on hyvä tapa saada äänestäjä aina tarkkailemaan poliitikkoa, eikä sortumaan kannattamaan tätä kaikessa, mitä hän tekee.

Ja nyt palaammekin nykyiseen populistiseen politiikkaan, jossa sen sijaan, että äänestetään valtaan henkilö, johon suhtaudutaan varovaisen optimistisesti, äänestetäänkin kuka tahansa, joka lupaa antaa kaiken, mitä äänestäjät haluavat ja nämä lupaavat olla loppuun saakka uskollisia tälle. Trump ja kumppanit ovat juuri tällaisia henkilöitä, jotka ovat onnistuneet vääntämään konservatismin periaatteet päälaelleen.

Edmund Burken konservatismi ulottui käsitykseen, että filosofialla ei saisi tehdä politiikkaa, koska politiikalla ei saa olla ideologista päämäärää. Perinteisesti oikeistopopulistit ovat julistaneet, ettei heillä ole ideologiaa, vaan he ovat pragmaatikkoja, jotka vain toteuttavat kansan tahtoa. Vaikka Trumpilla, Putinilla ja Halla-aholla ei ole selkeää ideologista manifestia tai aatteen nimeä, nämä seuraavat tiettyjä oletuksia ja periaatteita, joita voidaan kutsua ideologisiksi.

Onkin todettu, että jos politiikka retusoidaan pelkäksi resurssiallokaatioksi, jätetään avoimeksi paitsi kysymys jakamisen päämääristä, myös mahdollisuus siihen, että allokaatio suosii ensisijaisesti intressipiirien omia kannattajia ja viiteryhmiä. Edmund Burke tarjosi filosofian/ideologian sijaan, että alistetun enemmistön pitää omaksua samat mielikuvat kuin eliitti, jotta järjestelmä voi toimia. Kuitenkin tässä kohdassa on tapahtunut vakava ongelma.

Vaikuttaakin siltä, että moderni oikeistopopulismi toteuttaa Montesquieu prinsiippiä, joka on väännetty ikään kuin ideologian paluuksi. Mikäli valtion prinsiippi (ideologia/periaate) tyhjeni sisällöstään yhteiskunnallisen muutoksen myötä, eli toisin sanoen korruptoitui, hallitusmuoto oli vain pelkkää “struktuuria" vailla toiminnallista sisältöä. Korruptio on Montesquieun mukaan prosessi, jossa hallitusmuoto kadottaa prinsiippinsä, eli ideologiansa. Voidaankin sanoa, että uusliberalistinen politiikka on muuttunut niin hegemoniseksi, ettei sitä koeta enää ideologiana, vaan pelkkänä teknokraattisena managerointina. 

Montesquieun passio oli eräänlainen kollektiivinen ja tiedostamattoman hallitsemisen ideologia, jonka materiaaliset lähtökohdat olivat kansakunnan yhteiskunnallisessa perustassa, kuten luokkasuhteessa ja väestörakenteessa. Se on toisin sanoen ”kansan oikeustaju”, johon oikeistopopulistit vetoavat. Valtio itse ja sen valta ovat oikeutettuja, mutta sen passio on oikeistopopulistien mukaan kadonnut, kun se alkoi, vaikka omaksua vähemmistöjen oikeuksia ja globaaleja kauppasopimuksia. Sen vuoksi oikeistopopulistit vetoavat kansaan puhumalla kansanomaisesti ja osoittamalla vahvasti tunteensa. He ikään kuin performoivat kansan passiota, vakuuttaakseen tätä siitä, että juuri heillä on oikea kansan identiteetti, johon ihmiset voivat samaistua. Tämä samaistuminen luokin fanaattisuuden, jossa itse totuudella ei ole väliä, vaan sillä periaatteella, että koettu vihollinen tuhotaan (vähemmistöt ja liberaalieliitti) ja oikea mies on vallan kahvassa. Vaikka nationalismi on melkein tyhjä merkitsijä, siihen liitetään hyvinkin vahvoja ideologisia latauksia, jotka sallivat samaan aikaan vahvan valtiouskollisuuden, että sen rakenteitten kritiikin. Tämä passio saakin kiihkeimmät nationalismit vaatimaan järjestelmän kumoamista, jotta voisivat pelastaa sen.  

Nykyinen eliitti ylläpitää globaalia ja monikulttuurista kapitalismia, mutta osa kansasta (oikeistokonservatiivit) kokevat sen ideologisena petoksena. Kansaan on vuosikausia iskostettu kapitalismin ja valkoisen ylivallan ideologia, jota ei ole kyetty häivyttämään.  Postmodernissa ristiriitaisuudessaan oikeistopopulistit ja heidän kannattajansa ovat ”eliitinvastaisia” koska he itse kokevat edustavansa ”oikeamman” eliitin ideologiaa kuin itse konkreettinen eliitti! Näin oikeistopopulistit voivat ajaa ristiriitaista protektionismin ja uusliberalismin sekasikiötä ja kehystää se vallankumoukseksi, vaikka olemassa oleva eliitti jo harjoittaa protektionistista uusliberalismia.

On siis olemassa ristiriita konservatismisen mielikuvan ja poliittisen teorian välillä. Siinä, missä konservatismi luotiin suojelemaan valtion rakenteita yhteiskuntarauhaa ravisuttavilta muutoksilta, on ajan saatossa supistunut taantumukselliseksi mielikuvaksi, jossa kaikki kulttuurin ja yhteiskunnan muutokset pidetään sivilisaation suorana uhkana. Tiettyjen konservatiivien keskuudessa Burken filosofia on typistynyt käsitykseen, että ihminen on perimältään paha ja valtion on hillittävä tätä pahuutta alistamalla vähemmistöt ja köyhät.

Suuret liberaalit ja konservatiiviset ajattelijat ovat kiteyttäneet kansakunnan ideoita johdonmukaisiksi poliittisiksi filosofioiksi, mutta kansan keskuudessa nämä ideat jatkoivat kuitenkin elämää epämääräisten arkiuskomusten muodoissa. Suurimmaksi osaksi historiaa nämä arkiuskomukset saatiin pysymään aisoissa, mutta nyt historiallispoliittiset olosuhteet ovat oikeanlaisia niitten heräämiseen. Opportunistiset populistipoliitikot ratsastavat näillä mielikuvilla. Vallitseva järjestelmä yrittää vedota järkeen ja johdonmukaisuuteen, mutta populismi ei perustukkaan järkeen. Olisi osattava luoda uusia mielikuvia, joilla saada ihmiset kääntymään pois populismin itsetuhoisasta tiestä, jos vallitseva liberaalihegemonia halutaan säilyttää. 

 Lähteet 

Eerola, Sami, ”ISIS tulta munille! ” Suomi iskee! -ryhmä ja kansanomaisten mielikuvien hyödyntäminen poliittisessa viestinnässä, proseminaaritutkielma, Helsingin yliopisto, 11.2.2018 <<https://spektaakkeliyhteiskunta.files.wordpress.com/2018/05/isis_tulta_minulle_julkinen_versio-ilovepdf-compressed.pdf>> 

Jokisalo, Jouko, Euroopan radikaalioikeisto, Into Kustannus Oy, Helsinki, 2016 

Kimmel, Michael S. Angry White Men: American Masculinity At the End of an Era. New York: Nation Books, 2013. 

Koikkalainen, Petru & Korvela, Pauli-Erik  (toim.) Klassiset Poliittiset Ajattelijat. Tampere: Vastapaino, 2012.  

Lindroos, Kia & Suvi Soininen (toim.) Politiikan nykyteoreetikoita, Gaudeamus, 2008 

Nagle, Angela, Kill All Normies. Online culture wars from 4chan and tumblr to Trump and the alt-right, Zer0 books, Winchester, UK, 2017  

Niemi, K. Mari ja Houni, Topi (toim.) Media & populismi. Työkaluja kriittiseen journalismiin, Vastapaino, Tamperee, 2018  

Norton, Ben, The libertarian-fascist alliance, bennorton.com, 7.3.2016 <<https://bennorton.com/the-libertarian-fascist-alliance/>> 

Palonen, Emilia ja Saresma, Tuija (toim.), Jätkät & jytkyt. Perussuomalaiset ja populismin retoriikka, Vastapaino, Tampere, 2017  

 

 

]]>
9 http://samieerola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265901-postmoderni-konservatismi#comments Kotimaa Sat, 15 Dec 2018 14:16:27 +0000 Sami Eerola http://samieerola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265901-postmoderni-konservatismi
Sisuviisumi ahkerille maahanmuuttajille http://tiinaelovaara1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265867-sisuviisumi-ahkerille-maahanmuuttajille <p>Olen jättänyt lakialoitteen, jossa ehdotan että oleskelulupaa hakevilla maahanmuuttajilla olisi mahdollisuus osoittaa oleskelukelpoisuutensa aktiivisen ja onnistuneen kotoutumisen perusteella, ja heille voitaisiin myöntää niin sanottu sisuviisumi.</p><p>&nbsp;Yhteiskuntaan sopeutuminen vaatii oleskelulupaa hakevalta henkilöltä motivaatiota ja kovaa työtä. Suorittamalla yhteiskunnan velvoitteita kuten kielen opiskelua, aktiivista työnhakua ja rikkeetöntä elämää tulisi oleskelulupaa hakevalla olla mahdollisuus osoittaa nämä onnistuneen kotoutumisen meriitit. Osoittamalla sisukkuutta esimerkiksi kielitaidon, työnteon tai opiskelun kautta, voisi saada sisuviisumin.</p><p>Tällä hetkellä turvapaikkamenettelyssä ei arvioida, minkälaisia töitä tai koulutusta hakija on suorittanut. Pidän yhteiskunnan varojen hukkaamisena sitä, että motivoituneet ja aktiiviset ihmiset karkotetaan pitkän hakuprosessin päätteeksi huomioimatta heidän saavutuksiaan ja sitoutumistaan.</p><p>Esimerkiksi suomalaisen lukion suorittanut oleskelulupaa hakeva opiskelija on aktiivisesti kouluttautunut suomalaisen yhteiskunnan asettamien koulutustavoitteiden mukaisesti. Suomalaista lukiota ei voi suorittaa, ellei opettele kieltä. Opiskelun yhteydessä muodostuu siteitä, jotka edesauttavat maahanmuuttajataustaisen tulevaisuutta Suomessa.</p><p>Jos henkilö saa karkotuspäätöksen, on Suomen yhteiskunnalta mennyt käytännössä valtion varoja hukkaan, kenenkään hyödyntämättä niiden maksimaalista potentiaalia. Tavoitteena tulisi olla, että tunnistamme tehokkaammin maassa jo asuvien maahanmuuttajien työvoima- ja osaamispotentiaalin jo kotoutumisen aikana.</p><p>Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan turvapaikanhakijoiden potentiaali ymmärretään,mutta ministeriön piiriin henkilö tulee vasta, kun oleskelulupa jo on. Ehdotetulla pykälän muutoksella henkilöä voitaisiin tarkastella jo aiemmin: &rdquo;Suomessa olevalle ulkomaalaiselle myönnetään jatkuva oleskelulupa, jos sen epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta hänen terveydentilansa, Suomeen syntyneidensiteiden, aktiivisen ja onnistuneen kotoutumisen tai muun yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi, kun erityisesti otetaan huomioon olosuhteet, joihin hän joutuisi kotimaassaan, tai hänen haavoittuva asemansa.&rdquo;</p> Olen jättänyt lakialoitteen, jossa ehdotan että oleskelulupaa hakevilla maahanmuuttajilla olisi mahdollisuus osoittaa oleskelukelpoisuutensa aktiivisen ja onnistuneen kotoutumisen perusteella, ja heille voitaisiin myöntää niin sanottu sisuviisumi.

 Yhteiskuntaan sopeutuminen vaatii oleskelulupaa hakevalta henkilöltä motivaatiota ja kovaa työtä. Suorittamalla yhteiskunnan velvoitteita kuten kielen opiskelua, aktiivista työnhakua ja rikkeetöntä elämää tulisi oleskelulupaa hakevalla olla mahdollisuus osoittaa nämä onnistuneen kotoutumisen meriitit. Osoittamalla sisukkuutta esimerkiksi kielitaidon, työnteon tai opiskelun kautta, voisi saada sisuviisumin.

Tällä hetkellä turvapaikkamenettelyssä ei arvioida, minkälaisia töitä tai koulutusta hakija on suorittanut. Pidän yhteiskunnan varojen hukkaamisena sitä, että motivoituneet ja aktiiviset ihmiset karkotetaan pitkän hakuprosessin päätteeksi huomioimatta heidän saavutuksiaan ja sitoutumistaan.

Esimerkiksi suomalaisen lukion suorittanut oleskelulupaa hakeva opiskelija on aktiivisesti kouluttautunut suomalaisen yhteiskunnan asettamien koulutustavoitteiden mukaisesti. Suomalaista lukiota ei voi suorittaa, ellei opettele kieltä. Opiskelun yhteydessä muodostuu siteitä, jotka edesauttavat maahanmuuttajataustaisen tulevaisuutta Suomessa.

Jos henkilö saa karkotuspäätöksen, on Suomen yhteiskunnalta mennyt käytännössä valtion varoja hukkaan, kenenkään hyödyntämättä niiden maksimaalista potentiaalia. Tavoitteena tulisi olla, että tunnistamme tehokkaammin maassa jo asuvien maahanmuuttajien työvoima- ja osaamispotentiaalin jo kotoutumisen aikana.

Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan turvapaikanhakijoiden potentiaali ymmärretään,mutta ministeriön piiriin henkilö tulee vasta, kun oleskelulupa jo on. Ehdotetulla pykälän muutoksella henkilöä voitaisiin tarkastella jo aiemmin: ”Suomessa olevalle ulkomaalaiselle myönnetään jatkuva oleskelulupa, jos sen epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta hänen terveydentilansa, Suomeen syntyneidensiteiden, aktiivisen ja onnistuneen kotoutumisen tai muun yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi, kun erityisesti otetaan huomioon olosuhteet, joihin hän joutuisi kotimaassaan, tai hänen haavoittuva asemansa.”

]]>
24 http://tiinaelovaara1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265867-sisuviisumi-ahkerille-maahanmuuttajille#comments Kotimaa Fri, 14 Dec 2018 18:25:54 +0000 Tiina Elovaara http://tiinaelovaara1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265867-sisuviisumi-ahkerille-maahanmuuttajille
Pekka Haavisto sovittelijana? http://sakarikouti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265853-pekka-haavisto-sovittelijana <p>Onko Pekka Haavisto jakautuneen kansan puoliskojen keskellä vanhan sovittelijaluonteensa vuoksi?</p><p>Ruotsissa on perinteisesti ollut kaksi suurta blokkia, joista vaalien jälkeen suurempi muodostaa hallituksen. Nyt siellä onkin kolme suurta blokkia, ja näistä pari kieltäytyy yhteistyöstä muiden kanssa. Niinpä on matemaattinen mahdottomuus saada enää enemmistöä kasaan.</p><p>Monessa maassa kansa on jakautunut kahtia, esimerkiksi Yhdysvalloissa demokraatit ja republikaanit. Syntyyköhän kohta kaksi erillistä ihmislajiakin, jos kahtia jakautuneiden puoliskojen välillä ei mm. voida mennä naimisiin?</p><p>Myös Suomessa on tuota kahtia jakautumista, jota varmaan parhaiten edustavat vihreät ja perussuomalaiset. Tuntuu että toisen puolen mielipiteitä ei kunnioiteta, puhumattakaan niiden ymmärtämisestä. Tällöin rakentava keskustelu ja sitä seuraavat ratkaisujen jalostuminen ja paraneminen ei myöskään ole mahdollista.</p><p>On todennäköistä, että vihreiden ja perussuomalaisten ajatusmaailmat ovat niin kaukana toisistaan, että he eivät ensi kesänä ole samassa hallituksessa. Itse kuitenkin ymmärrän heitä, jotka sanovat, että käydään vaalit ensin, ja sitten neuvotellaan asiapohjalta kaikkien kanssa.</p> Onko Pekka Haavisto jakautuneen kansan puoliskojen keskellä vanhan sovittelijaluonteensa vuoksi?

Ruotsissa on perinteisesti ollut kaksi suurta blokkia, joista vaalien jälkeen suurempi muodostaa hallituksen. Nyt siellä onkin kolme suurta blokkia, ja näistä pari kieltäytyy yhteistyöstä muiden kanssa. Niinpä on matemaattinen mahdottomuus saada enää enemmistöä kasaan.

Monessa maassa kansa on jakautunut kahtia, esimerkiksi Yhdysvalloissa demokraatit ja republikaanit. Syntyyköhän kohta kaksi erillistä ihmislajiakin, jos kahtia jakautuneiden puoliskojen välillä ei mm. voida mennä naimisiin?

Myös Suomessa on tuota kahtia jakautumista, jota varmaan parhaiten edustavat vihreät ja perussuomalaiset. Tuntuu että toisen puolen mielipiteitä ei kunnioiteta, puhumattakaan niiden ymmärtämisestä. Tällöin rakentava keskustelu ja sitä seuraavat ratkaisujen jalostuminen ja paraneminen ei myöskään ole mahdollista.

On todennäköistä, että vihreiden ja perussuomalaisten ajatusmaailmat ovat niin kaukana toisistaan, että he eivät ensi kesänä ole samassa hallituksessa. Itse kuitenkin ymmärrän heitä, jotka sanovat, että käydään vaalit ensin, ja sitten neuvotellaan asiapohjalta kaikkien kanssa.

]]>
6 http://sakarikouti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265853-pekka-haavisto-sovittelijana#comments Kotimaa Hallitusyhteistyö Perussuomalaiset Vihreät Fri, 14 Dec 2018 15:59:34 +0000 Sakari Kouti http://sakarikouti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265853-pekka-haavisto-sovittelijana
Omituinen tulkinta http://pekkasiikala11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265844-omituinen-tulkinta <p>Toisinaan on pakko hämmästellä verottajan touhuja. Uutisen mukaan verottaja on yrityksiltä napannut veronpalautuksista rahaa verojen maksuun, vaikka vero on maksettu täsmällisesesti eräpäivänä. Verottaja toteaa silti toimivansa lain ja ohjeiden mukaisesti.</p><p>Uutisen mukaan näin on käynyt 28 000 yrittäjän kohdallla.</p><p>Jos kuitenkin on maksanut veron siten, että maksu on näkynyt jo eräpäivänä verottajan tilillä niin silloin veronpalautuksesta ei ole ylimääräisiä napsittu. Mielenkiintoinen kuvio, sillä eräpäivä on eräpäivä, ja kun maksun suorittaa eräpäivänä niin sen pitäisi toki riittää.</p><p>Verottajan tulkinnan mukaan näin ei kuitenkaan ole. Verottaja nähtävästi ei hyväksy sitä kaikille tuttua asiaa, että maksut eivät näy &nbsp;ajantasaisesti, vaan niissä on yleensä &nbsp;päivän tai kahden pankkiviive.</p><p>Asiasta uutisoi Yle:</p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10553593" title="https://yle.fi/uutiset/3-10553593">https://yle.fi/uutiset/3-10553593</a></p><p>Voivatko kaikki nyt ryhtyä perimään viivästyskorkoja, jos saatava ei ole tilillä eräpäivänä, vai riittääkö muille kuin verottajalle se että maksupäiväksi on merkitty eräpäivä?</p><p>Asioin muuten eilen yksityishenkilönä Oma Vero palvelussa. Hyvin toimiva palvelu. Palvelu kertoi että minulla on verovelkaa 1 sentti, ja kehotti minua siirtymään verovelan maksuun, minkä teinkin.</p><p>Valitettavasti pienin mahdolinen summa, jonka &nbsp;palvelussa saattoi maksaa, oli 65 senttiä. Maksoin sen, joten verottaja jäi nyt 64 senttiä voiton puolelle.</p><p>Hyvä niin. Olemme molemmat tytyväisiä. Minä olen verovelaton, ja verottaja sai 64 senttiä johonkin hyvään tarkoitukseen.</p><p>Lepppoisaa viikonloppua kaikille</p> Toisinaan on pakko hämmästellä verottajan touhuja. Uutisen mukaan verottaja on yrityksiltä napannut veronpalautuksista rahaa verojen maksuun, vaikka vero on maksettu täsmällisesesti eräpäivänä. Verottaja toteaa silti toimivansa lain ja ohjeiden mukaisesti.

Uutisen mukaan näin on käynyt 28 000 yrittäjän kohdallla.

Jos kuitenkin on maksanut veron siten, että maksu on näkynyt jo eräpäivänä verottajan tilillä niin silloin veronpalautuksesta ei ole ylimääräisiä napsittu. Mielenkiintoinen kuvio, sillä eräpäivä on eräpäivä, ja kun maksun suorittaa eräpäivänä niin sen pitäisi toki riittää.

Verottajan tulkinnan mukaan näin ei kuitenkaan ole. Verottaja nähtävästi ei hyväksy sitä kaikille tuttua asiaa, että maksut eivät näy  ajantasaisesti, vaan niissä on yleensä  päivän tai kahden pankkiviive.

Asiasta uutisoi Yle:

https://yle.fi/uutiset/3-10553593

Voivatko kaikki nyt ryhtyä perimään viivästyskorkoja, jos saatava ei ole tilillä eräpäivänä, vai riittääkö muille kuin verottajalle se että maksupäiväksi on merkitty eräpäivä?

Asioin muuten eilen yksityishenkilönä Oma Vero palvelussa. Hyvin toimiva palvelu. Palvelu kertoi että minulla on verovelkaa 1 sentti, ja kehotti minua siirtymään verovelan maksuun, minkä teinkin.

Valitettavasti pienin mahdolinen summa, jonka  palvelussa saattoi maksaa, oli 65 senttiä. Maksoin sen, joten verottaja jäi nyt 64 senttiä voiton puolelle.

Hyvä niin. Olemme molemmat tytyväisiä. Minä olen verovelaton, ja verottaja sai 64 senttiä johonkin hyvään tarkoitukseen.

Lepppoisaa viikonloppua kaikille

]]>
15 http://pekkasiikala11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265844-omituinen-tulkinta#comments Kotimaa Arvonlisävero Veronmaksupäivä Veronpalautus Verottaja Fri, 14 Dec 2018 12:56:06 +0000 Pekka Siikala http://pekkasiikala11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265844-omituinen-tulkinta
Sinisten vaalitentti aprillipäivänä http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265700-sinisten-vaalitentti-aprillipaivana <p>Ylen suorittamassa vaalitenttipäivien arvonnassa Siniset saivat varsinaisen onnenkantamoisen. Tästä arvonnasta ei ainakaan kannata Yleä haukkua, vaikka tenttipäiväksi osuikin aprillipäivä. Se on nimittäin viimeinen puolueiden tenttipäivistä, jonka puheet äänestäjät varmaan muistavat parhaiten. Ennakkoäänestys alkaa vain pari päivää tentin jälkeen.</p><p>Joskus takavuosina on kuulunut murinaa puolueiden tenttijärjestyksestä, niinpä arvonta suoritettiin tällä kertaa julkisesti. Oikeasti kovin suurta merkitystä tuskin tenttien järjestyksellä on, mutta mistäpä ihmiset eivät valittaisi. Varsinkin jos vaalit menevät huonosti. Ylipäätään on kuitenkin hyvä, että tentit saadaan tehtyä ennen ennakkoäänestyksen alkamista.</p><p>Aprillipäivän osuminen Sinisten tenttipäiväksi saattaa aiheuttaa hyväntahtoista hilpeyttä.&nbsp; Sinisten syntyhistoria on omiaan nostattamaan puheita &quot;aprillipuolueesta&quot; joka käy nyt ensimmäisiin vaaleihinsa. Se arpa tiesi paikkansa voisi sanoa. Toisaalta, vaikka mikä puolue olisi aprillipäivän tentissä, niin saisi varmaan kuulla siitä. Vain hieman eri tavoin painotettuna.</p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10550204?origin=rss">https://yle.fi/uutiset/3-10550204?origin=rss</a></p> Ylen suorittamassa vaalitenttipäivien arvonnassa Siniset saivat varsinaisen onnenkantamoisen. Tästä arvonnasta ei ainakaan kannata Yleä haukkua, vaikka tenttipäiväksi osuikin aprillipäivä. Se on nimittäin viimeinen puolueiden tenttipäivistä, jonka puheet äänestäjät varmaan muistavat parhaiten. Ennakkoäänestys alkaa vain pari päivää tentin jälkeen.

Joskus takavuosina on kuulunut murinaa puolueiden tenttijärjestyksestä, niinpä arvonta suoritettiin tällä kertaa julkisesti. Oikeasti kovin suurta merkitystä tuskin tenttien järjestyksellä on, mutta mistäpä ihmiset eivät valittaisi. Varsinkin jos vaalit menevät huonosti. Ylipäätään on kuitenkin hyvä, että tentit saadaan tehtyä ennen ennakkoäänestyksen alkamista.

Aprillipäivän osuminen Sinisten tenttipäiväksi saattaa aiheuttaa hyväntahtoista hilpeyttä.  Sinisten syntyhistoria on omiaan nostattamaan puheita "aprillipuolueesta" joka käy nyt ensimmäisiin vaaleihinsa. Se arpa tiesi paikkansa voisi sanoa. Toisaalta, vaikka mikä puolue olisi aprillipäivän tentissä, niin saisi varmaan kuulla siitä. Vain hieman eri tavoin painotettuna.

https://yle.fi/uutiset/3-10550204?origin=rss

]]>
16 http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265700-sinisten-vaalitentti-aprillipaivana#comments Kotimaa Sininen tulevaisuus Vaalikeskustelut televisiossa Wed, 12 Dec 2018 09:53:01 +0000 Tuure Piittinen http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265700-sinisten-vaalitentti-aprillipaivana
Puun polttamisen lisääminen ei ole ilmastoteko http://villejalovaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265654-puun-polttamisen-lisaaminen-ei-ole-ilmastoteko <p>Helsingin Sanomat <a href="https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005928512.html?share=45ff1b63d9c33976faae7d56dc7323ef">uutisoi </a>tänään konsulttiyhtiö Valorin monitieteisen BIOS-tutkimusyksikön tilauksesta tekemästä raportista, mistä ilmenee, että kivihiilen korvaaminen puuta polttamalla olisi ilmastotavoitteiden kannalta Helsingille askel väärään suuntaan.</p><p>Tuoreen selvityksen mukaan Helsinkiin muun muassa Tattarisuolle suunnitellut - vastusta naapuristossaan herättäneet - biolämpölaitokset eivät vähentäisi ilmastopäästöjä, vaan pikemminkin lisäisivät niitä eli olisivat ilmastotavoitteiden kannalta huonompi vaihtoehto.&nbsp;</p><p>Olen toistuvasti tuonut Helsingin valtuuston ilmastoa koskevissa keskusteluissa esille epäilyni, että kivihiilen korvaaminen biovoimalaitoksissa poltettavalla rekkarallilla eripuolilta maata rahdattavalla puulla ja turpeella ei ole ratkaisu, jos Helsinki pyrki pääsemään irti kasvihuoneilmiöitä kiihdyttävästä energiantuotannosta. Hiilineutraliteetti itsessään on aivan oikea päämäärä. Toinen kysymys on miten siihen päästään kestävällä tavalla. &nbsp;</p><p><strong>Juha Sipilän</strong> (kesk.) hallituksen, ja erityisesti keskustan, ajama biovoimaa suosiva linja on nähdäkseni aluepolitiikkaa, eikä ilmastopolitikkaa. &nbsp;Kestävällä tavalla hoidettuna Suomen metsät tarjoavat raaka-ainetta hyvin kehittyneelle metsäteollisuudellemme. Savuna piipusta ilmaan ei metsiämme pidä kuitenkaan polttaa pääkaupungin lämmittämiseksi. Sipilän hallitus on vaatinut, että kivihiilestä on päästävä eroon vuoteen 2029 mennessä. Jos tähän tavoitteeseen aiotaan päästä, Helsingin on löydettävä muita keinoja korvata energiantuotanto, kun rekoilla rahdattavan puun ja turpeen polton lisääminen.</p><p>Vaihtoehtoja päästöttömään energiantuotantoon on. Voi kuitenkin olla, että niiden kehittämiseen ja käyttöön saamiseen tarvitaan hieman pidempi aika, kun mitä nykyinen hallitus on valmis antamaan. Voimme lisätä aurinko- ja maalämpöä, lämpövarastoja, lämpöpumppuja sekä ydinvoimaa. Nyt viimeistään on kuitenkin aika todeta, että puun polton lisääminen on niin sanotusti askel ojasta allikkoon ja sitä ei Helsingin sen enempää kuin muunkaan maan pidä nyt ottaa.</p><p>&nbsp;</p> Helsingin Sanomat uutisoi tänään konsulttiyhtiö Valorin monitieteisen BIOS-tutkimusyksikön tilauksesta tekemästä raportista, mistä ilmenee, että kivihiilen korvaaminen puuta polttamalla olisi ilmastotavoitteiden kannalta Helsingille askel väärään suuntaan.

Tuoreen selvityksen mukaan Helsinkiin muun muassa Tattarisuolle suunnitellut - vastusta naapuristossaan herättäneet - biolämpölaitokset eivät vähentäisi ilmastopäästöjä, vaan pikemminkin lisäisivät niitä eli olisivat ilmastotavoitteiden kannalta huonompi vaihtoehto. 

Olen toistuvasti tuonut Helsingin valtuuston ilmastoa koskevissa keskusteluissa esille epäilyni, että kivihiilen korvaaminen biovoimalaitoksissa poltettavalla rekkarallilla eripuolilta maata rahdattavalla puulla ja turpeella ei ole ratkaisu, jos Helsinki pyrki pääsemään irti kasvihuoneilmiöitä kiihdyttävästä energiantuotannosta. Hiilineutraliteetti itsessään on aivan oikea päämäärä. Toinen kysymys on miten siihen päästään kestävällä tavalla.  

Juha Sipilän (kesk.) hallituksen, ja erityisesti keskustan, ajama biovoimaa suosiva linja on nähdäkseni aluepolitiikkaa, eikä ilmastopolitikkaa.  Kestävällä tavalla hoidettuna Suomen metsät tarjoavat raaka-ainetta hyvin kehittyneelle metsäteollisuudellemme. Savuna piipusta ilmaan ei metsiämme pidä kuitenkaan polttaa pääkaupungin lämmittämiseksi. Sipilän hallitus on vaatinut, että kivihiilestä on päästävä eroon vuoteen 2029 mennessä. Jos tähän tavoitteeseen aiotaan päästä, Helsingin on löydettävä muita keinoja korvata energiantuotanto, kun rekoilla rahdattavan puun ja turpeen polton lisääminen.

Vaihtoehtoja päästöttömään energiantuotantoon on. Voi kuitenkin olla, että niiden kehittämiseen ja käyttöön saamiseen tarvitaan hieman pidempi aika, kun mitä nykyinen hallitus on valmis antamaan. Voimme lisätä aurinko- ja maalämpöä, lämpövarastoja, lämpöpumppuja sekä ydinvoimaa. Nyt viimeistään on kuitenkin aika todeta, että puun polton lisääminen on niin sanotusti askel ojasta allikkoon ja sitä ei Helsingin sen enempää kuin muunkaan maan pidä nyt ottaa.

 

]]>
28 http://villejalovaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265654-puun-polttamisen-lisaaminen-ei-ole-ilmastoteko#comments Kotimaa Energiapolitiikka Helsingin kaupunginvaltuusto Hiilineutraali Juha Sipilän hallitus Tue, 11 Dec 2018 12:47:04 +0000 Ville Jalovaara http://villejalovaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265654-puun-polttamisen-lisaaminen-ei-ole-ilmastoteko
GCM-paperi repii Eurooppaa, myös Suomea – vaikka kyseessä pelkkä ”puuterirasia” http://mvirtanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265646-gcm-paperi-repii-eurooppaa-myos-suomea-vaikka-kyseessa-pelkka-puuterirasia <p>Euroopassa kiehuu kapinaliike, jonka taustoista liikkuu villejä huhuja.</p><p>Unkarin kaupunkien katukuvassa nähtiin taas tänä syksynä verovaroilla kustannettuja <a href="https://www.nrc.nl/nieuws/2018/12/07/die-info-oorlog-was-de-bedoeling-a3059908?fbclid=IwAR34TL6J7DlM_cvaRMMSXYyNR1MuQKQy-nIIZI4tsDFcc-k0V2hQGZmkhE4&amp;utm_source=POLITICO.EU&amp;utm_campaign=dacee2ecc0-EMAIL_CAMPAIGN_2018_12_10_05_41&amp;utm_medium=email&amp;utm_term=0_10959edeb5-dacee2ecc0-189786701">poliittisia julisteita</a>:</p><p>&quot;YK haluaa purkaa maahanmuuttoa torjuvan aidan. UNKARI PÄÄTTÄÄ, EI YK!&quot;</p><p>Tällä kertaa pääministeri Viktor Orbánin ja hänen hallituksensa kampanjan maalitauluna oli YK:ssa neuvoteltu globaali siirtolaisuussopimus GCM, joka hyväksyttiin maanantaina Marokon Marrakeshissa. Sopimuksella on tarkoitus säädellä kansainvälistä muuttoliikettä ja muuttajien oikeuksia.</p><p>Sopimus on ehkä väärä sana, koska englanniksi GCM ei ole &quot;agreement&quot;, saati vielä sitovampi &quot;pact&quot;, vaan pelkkä &quot;compact&quot;, jota ei edes ollut tarkoitus allekirjoittaa. Suomen ulkoministeriön käännöksissä sitä kutsutaan nimillä &quot;kompakti&quot; ja &quot;asiakirja&quot;. Sanakirjoista ei ole apua; niiden mukaan compact on sopimus tai puuterirasia. Jälkimmäinen lienee oikeampi käännös, ellei sitten sovita, että kyseessä on pelkkä julistus, &quot;declaration&quot;.</p><p>Unkarin hallituksen kampanja herätti hieman ihmetystä siksi, että unkarilaisten enemmistö on jo ennestään hallituksen tiukan maahanmuuttopolitiikan ja maan etelärajalle pystytetyn aidan kannalla, eikä edes vaaleja ole tulossa lähiaikoina. Hallituksella nyt vain sattuu olemaan ylimääräistä rahaa, joilla se tukee haluamiaan mainostoimistoja. Näin ainakin Unkarin oppositio asian selittää.</p><p>Puuterirasiasta on tullut koko Euroopassa kokoaan isompi asia. Belgian hallitus repesi viikonloppuna juuri sitä koskevaan riitaan: pääministeri George Michelin hallituksessa istunut kansallismielinen flaamilaispuolue NVA ilmoitti lähtevänsä oppositioon, koska liberaali Michel ei suostunut vastustamaan kompaktia. Michel aikoo nyt jatkaa vähemmistöhallituksen johdossa, mutta hänestä voi hyvin tulla puuterirasian ensimmäinen poliittinen uhri.</p><p>GCM:n vastustajien joukossa ovat Unkarin lisäksi olleet ainakin Viro, Latvia, Puola, Tsekki, Slovakia, Bulgaria, Itävalta, Italia &ndash; ja Yhdysvallat. <a href="https://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/265816-viro-hyvaksyy-sittenkin-gcm-sopimuksen-parlamentin-aanestys-haukutaan">Viro tosin kääntyi</a> viime tingassa kompaktin kannalle. Marrakeshiin odotettiin maanantaina 159:n maan edustajia YK:n 193:sta jäsenmaasta, eli kapinallisia oli 34. Niiden perustelut poisjäämiselle ovat suunnilleen samat kuin Unkarilla: kompakti rajoittaa kansallista itsemääräämisoikeutta.</p><p>Suomen eduskunnassa vain perussuomalaiset ovat vastustaneet GCM:ää äänekkäästi. <a href="https://um.fi/julkaisut/-/asset_publisher/TVOLgBmLyZvu/content/mika-on-gcm-kysymyksia-ja-vastauksia-siirtolaisuusasiakirjasta?p_p_auth=cJTh5Fsi&amp;curAsset=0&amp;stId=44227">Ulkoministeriön mukaan</a> &quot;käynnissä tuntuu olevan Euroopan laajuinen kampanja, jolla on pyritty levittämään väärää tietoa asiakirjan sisällöstä ja erityisesti sen sitovuudesta&quot;. Vastustajien mukaan kompakti on sitova, vaikka sitä ei ole allekirjoitettu, koska siellä mainitaan useita kertoja, että jäsenmaat &rdquo;sitoutuvat&rdquo;, muun muassa edistämään tiedon vaihtoa siirtolaisuudesta.</p><p>Tallinnan Vapaudenaukiolla viikonloppuna pidetyn GCM:n vastaisen mielenosoituksen johtajat pukeutuivat keltaisiin huomioliiveihin, osoittaakseen tukeaan myös Ranskan hallitusta viime viikkoina vastustaneille mielenosoittajille. Keltaliivien mielenosoituksia on nähty jo myös Belgiassa ja Hollannissa, ja olisi pieni ihme, ellei muoti tarttuisi muihinkin maihin.</p><p>Tilanne on otollinen salaliittoteorioiden leviämiselle. Unkarissa hallituksen lietsoma yleinen käsitys on, että YK:n ajaman siirtolaisuuspolitiikan takana on liberaali miljardööri George Soros. Hän edustaa Unkarin hallitukselle globalisteja, joiden ideologia uhkaa Unkarin itsenäistä päätösvaltaa. Siksi ei ole yllätys, että Unkari vastustaa myös siirtolaisuuskompaktia, jonka nimessä on sana globaali.</p><p>Sosiaalisessa mediassa levisi viikonloppuna teorioita siitä, mitä voimia on keltaliivien takana. Ranskalainen turvallisuusanalyytikko Elliot Alderson selvitti Twitterissä verkostoanalyysin avulla, että keltaliivit-aihetunnistetta (#GiletsJaunes) käytti ahkerasti kymmenkunta englanninkielistä twitteristiä, jotka levittivät siten kapinahenkeä Ranskan ulkopuolelle. Kaikki olivat Aldersonin mukaan enemmän tai vähemmän äärioikeistolaista alt-right-liikehdintää edustavia henkilöitä tai (vale)uutispalveluja.</p><p>Toinen teoria keltaliivien taustoista oli tietysti se, että liikettä tuetaan Moskovasta. Sosiaalisessa mediassa liikkui huhuja, että joidenkin keltaliivien oli kuultu puhuvan venäjää. Levittipä joku myös kuvia, joissa keltaisiin liiveihin pukeutuneet miehet kantavat Itä-Ukrainan kapinallisen &quot;Donetskin tasavallan&quot; lippua.</p><p>Euroopassa on menossa mielenkiintoinen viikko: Britannian parlamentin alahuoneen pitäisi äänestää pääministeri Theresa Mayn hallituksen ja EU:n välisestä erosopimuksesta. On todennäköistä, että Mayn hallitus kaatuu, jos sopimus kaatuu. Jos Britannia ei päättämättömyytensä vuoksi pääse irti EU:sta, keltaliivien liike leviää melko varmasti myös saarivaltakuntaan. Liikkeen sisältö voi olla joko EU-vastainen tai EU-myönteinen, riippuen siitä mitä hallitus tekee.</p><p>Britanniassa tutkitaan edelleen, miten venäläiset vaikuttivat maan kansanäänestykseen EU-erosta eli brexitistä keväällä ja kesällä 2016. Varmaa näyttöä ei ole, mutta Venäjän uskotaan rahoittaneen EU-vastaisia ryhmiä ja levittäneen disinformaatiota eli valetietoa.</p><p>Venäjä varmaankin myös vastustaa GCM:ää.</p><p>Väärin. Uutistoimisto Tass kertoi juuri, että &quot;Venäjän mielestä turvallista, järjestäytynyttä ja säännönmukaista siirtolaisuutta koskeva kompakti on tärkeä askel kansainvälisen yhteistyön kehittämisessä&quot;. Venäjä toki painottaa myös kansallista itsemääräämisoikeuttaan, mutta kukapa ei painottaisi.</p><p>Toinen vahva puuterirasian tukija on Saksa, jonka liittokansleri Angela Merkel piti Marrakeshissa puheen järjestäytyneen siirtolaisuuden puolesta. Saksa ja Venäjä ovat siis samalla asialla. Pitäisikö huolestua?</p><p><em>Kolumnin aiempi versio ilmestyi maanantaina <a href="https://www.talouselama.fi/uutiset/tama-paperi-repii-koko-eurooppaa-suomi-mukaan-lukien-vaikka-kyseessa-on-pelkka-puuterirasia/08ae620a-a3d2-35e7-b1f1-a2fe8a0ca92c">Talouselämän sivuilla.</a></em></p><p>&nbsp;</p> Euroopassa kiehuu kapinaliike, jonka taustoista liikkuu villejä huhuja.

Unkarin kaupunkien katukuvassa nähtiin taas tänä syksynä verovaroilla kustannettuja poliittisia julisteita:

"YK haluaa purkaa maahanmuuttoa torjuvan aidan. UNKARI PÄÄTTÄÄ, EI YK!"

Tällä kertaa pääministeri Viktor Orbánin ja hänen hallituksensa kampanjan maalitauluna oli YK:ssa neuvoteltu globaali siirtolaisuussopimus GCM, joka hyväksyttiin maanantaina Marokon Marrakeshissa. Sopimuksella on tarkoitus säädellä kansainvälistä muuttoliikettä ja muuttajien oikeuksia.

Sopimus on ehkä väärä sana, koska englanniksi GCM ei ole "agreement", saati vielä sitovampi "pact", vaan pelkkä "compact", jota ei edes ollut tarkoitus allekirjoittaa. Suomen ulkoministeriön käännöksissä sitä kutsutaan nimillä "kompakti" ja "asiakirja". Sanakirjoista ei ole apua; niiden mukaan compact on sopimus tai puuterirasia. Jälkimmäinen lienee oikeampi käännös, ellei sitten sovita, että kyseessä on pelkkä julistus, "declaration".

Unkarin hallituksen kampanja herätti hieman ihmetystä siksi, että unkarilaisten enemmistö on jo ennestään hallituksen tiukan maahanmuuttopolitiikan ja maan etelärajalle pystytetyn aidan kannalla, eikä edes vaaleja ole tulossa lähiaikoina. Hallituksella nyt vain sattuu olemaan ylimääräistä rahaa, joilla se tukee haluamiaan mainostoimistoja. Näin ainakin Unkarin oppositio asian selittää.

Puuterirasiasta on tullut koko Euroopassa kokoaan isompi asia. Belgian hallitus repesi viikonloppuna juuri sitä koskevaan riitaan: pääministeri George Michelin hallituksessa istunut kansallismielinen flaamilaispuolue NVA ilmoitti lähtevänsä oppositioon, koska liberaali Michel ei suostunut vastustamaan kompaktia. Michel aikoo nyt jatkaa vähemmistöhallituksen johdossa, mutta hänestä voi hyvin tulla puuterirasian ensimmäinen poliittinen uhri.

GCM:n vastustajien joukossa ovat Unkarin lisäksi olleet ainakin Viro, Latvia, Puola, Tsekki, Slovakia, Bulgaria, Itävalta, Italia – ja Yhdysvallat. Viro tosin kääntyi viime tingassa kompaktin kannalle. Marrakeshiin odotettiin maanantaina 159:n maan edustajia YK:n 193:sta jäsenmaasta, eli kapinallisia oli 34. Niiden perustelut poisjäämiselle ovat suunnilleen samat kuin Unkarilla: kompakti rajoittaa kansallista itsemääräämisoikeutta.

Suomen eduskunnassa vain perussuomalaiset ovat vastustaneet GCM:ää äänekkäästi. Ulkoministeriön mukaan "käynnissä tuntuu olevan Euroopan laajuinen kampanja, jolla on pyritty levittämään väärää tietoa asiakirjan sisällöstä ja erityisesti sen sitovuudesta". Vastustajien mukaan kompakti on sitova, vaikka sitä ei ole allekirjoitettu, koska siellä mainitaan useita kertoja, että jäsenmaat ”sitoutuvat”, muun muassa edistämään tiedon vaihtoa siirtolaisuudesta.

Tallinnan Vapaudenaukiolla viikonloppuna pidetyn GCM:n vastaisen mielenosoituksen johtajat pukeutuivat keltaisiin huomioliiveihin, osoittaakseen tukeaan myös Ranskan hallitusta viime viikkoina vastustaneille mielenosoittajille. Keltaliivien mielenosoituksia on nähty jo myös Belgiassa ja Hollannissa, ja olisi pieni ihme, ellei muoti tarttuisi muihinkin maihin.

Tilanne on otollinen salaliittoteorioiden leviämiselle. Unkarissa hallituksen lietsoma yleinen käsitys on, että YK:n ajaman siirtolaisuuspolitiikan takana on liberaali miljardööri George Soros. Hän edustaa Unkarin hallitukselle globalisteja, joiden ideologia uhkaa Unkarin itsenäistä päätösvaltaa. Siksi ei ole yllätys, että Unkari vastustaa myös siirtolaisuuskompaktia, jonka nimessä on sana globaali.

Sosiaalisessa mediassa levisi viikonloppuna teorioita siitä, mitä voimia on keltaliivien takana. Ranskalainen turvallisuusanalyytikko Elliot Alderson selvitti Twitterissä verkostoanalyysin avulla, että keltaliivit-aihetunnistetta (#GiletsJaunes) käytti ahkerasti kymmenkunta englanninkielistä twitteristiä, jotka levittivät siten kapinahenkeä Ranskan ulkopuolelle. Kaikki olivat Aldersonin mukaan enemmän tai vähemmän äärioikeistolaista alt-right-liikehdintää edustavia henkilöitä tai (vale)uutispalveluja.

Toinen teoria keltaliivien taustoista oli tietysti se, että liikettä tuetaan Moskovasta. Sosiaalisessa mediassa liikkui huhuja, että joidenkin keltaliivien oli kuultu puhuvan venäjää. Levittipä joku myös kuvia, joissa keltaisiin liiveihin pukeutuneet miehet kantavat Itä-Ukrainan kapinallisen "Donetskin tasavallan" lippua.

Euroopassa on menossa mielenkiintoinen viikko: Britannian parlamentin alahuoneen pitäisi äänestää pääministeri Theresa Mayn hallituksen ja EU:n välisestä erosopimuksesta. On todennäköistä, että Mayn hallitus kaatuu, jos sopimus kaatuu. Jos Britannia ei päättämättömyytensä vuoksi pääse irti EU:sta, keltaliivien liike leviää melko varmasti myös saarivaltakuntaan. Liikkeen sisältö voi olla joko EU-vastainen tai EU-myönteinen, riippuen siitä mitä hallitus tekee.

Britanniassa tutkitaan edelleen, miten venäläiset vaikuttivat maan kansanäänestykseen EU-erosta eli brexitistä keväällä ja kesällä 2016. Varmaa näyttöä ei ole, mutta Venäjän uskotaan rahoittaneen EU-vastaisia ryhmiä ja levittäneen disinformaatiota eli valetietoa.

Venäjä varmaankin myös vastustaa GCM:ää.

Väärin. Uutistoimisto Tass kertoi juuri, että "Venäjän mielestä turvallista, järjestäytynyttä ja säännönmukaista siirtolaisuutta koskeva kompakti on tärkeä askel kansainvälisen yhteistyön kehittämisessä". Venäjä toki painottaa myös kansallista itsemääräämisoikeuttaan, mutta kukapa ei painottaisi.

Toinen vahva puuterirasian tukija on Saksa, jonka liittokansleri Angela Merkel piti Marrakeshissa puheen järjestäytyneen siirtolaisuuden puolesta. Saksa ja Venäjä ovat siis samalla asialla. Pitäisikö huolestua?

Kolumnin aiempi versio ilmestyi maanantaina Talouselämän sivuilla.

 

]]>
27 http://mvirtanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265646-gcm-paperi-repii-eurooppaa-myos-suomea-vaikka-kyseessa-pelkka-puuterirasia#comments Kotimaa Eurooppa GCM GCM-sopimus Tue, 11 Dec 2018 12:18:52 +0000 Matti Virtanen http://mvirtanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265646-gcm-paperi-repii-eurooppaa-myos-suomea-vaikka-kyseessa-pelkka-puuterirasia
Vaaleissa keskusteltava myös Norjan mallista harvaan asutun maaseudun osalta http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265526-vaaleissa-keskusteltava-myos-norjan-mallista-harvaan-asutun-maaseudun-osalta <p>Suomen väestörakenteen muutoksen ja muuttoliikkeen yhteisvaikutus on eduskunnan ensimmäisen varapuhemiehen Mauri Pekkarisen (kesk) mukaan dramaattinen.&nbsp; Muun muassa <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/266608-huoli-suomen-vaestorakenteen-muutoksesta-syntymassa-kestamaton-tilanne-ei-ole-koettu">Uusi</a> Suomi ja&nbsp;Suomenmaa uutisoivat Pekkarisen puheesta, jonka hän piti Mikkelissä tänään.</p> <p>Pekkarisella on pitkä historia ja kokemus aluekehittämisestä. Toivoisin kuitenkin rohkeampia avauksia häneltä siihen, millä keinoilla voisimme ratkaista tilanteen. Pekkarisen mukaan &quot;Yhteiskunnallisen eheyttämisen nimissä on puututtava myös väestörakenteeltaan vääristyneiden alueiden ja siellä asuvien ihmisten työn ja palvelujen pelastamiseen.&quot;</p> <p>Pekkarinen on aivan oikeassa siinä, että palvelujen &quot;pelastaminen&quot; vaatii alueelle osaajia. Tälläkin hetkellä harvaan asutulla maaseudulla on vaikeuksia saada työntekijöitä vakituisiin virkoihin julkiselle sektorille. Olipa kyse sitten poliisin, sosiaali- ja terveydenhuoltoalan tai pelastustoimen tehtävästä.&nbsp;</p> <p>Samaan aikaan avoimet työpaikat yksityisellä sektorilla ovat lisääntyneet. Kokonaisuutena osaajien saatavuus on esimerkiksi&nbsp;Kainuussa suuri haaste alueen yrityksille. Tuoreen <a href="https://www.kainuunliitto.fi/ajankohtaista/kainuussa-on-toita-tarjolla-nyt-ja-tulevaisuudessa-yritysten-kasvu-ja-elakoityminen"><strong>Kainuun työvoimatarpeen ennakointi- raporti</strong>ssa</a> vastaajista vajaa viidennes ilmoitti, että työvoiman saatavuus on este toiminnan kasvattamiselle Kainuussa ja 61 % ilmoitti, että työvoimaa on vaihtelevasti saatavilla.</p> <p>Kaikista maakunnista määrällisesti eniten työttömiä on Uudellamaalla. Uudenmaan ELY&shy; keskuksen kuntien alueella oli lokakuun lopussa yhteensä 67 972 työtöntä työnhakijaa. Työttömyyden lasku oli Uudellamaalla koko maan hitainta. Kainuun TE-toimiston asiakkaista lähes puolet on yli 50-vuotiaita. Kainuun työmarkkinoilta poistuu eläkkeelle vuoteen 2030 mennessä noin 5 700 henkilöä eikä paikallinen työvoima riitä tilastokeskuksen väestöennusteiden toteutuessa eläköitymisen myötä vapautuviin työpaikkoihin. Näkisin mielelläni muuttoliikettä Uudeltamaalta sinne missä osaajia tarvitaan.&nbsp;</p> <p>Tulevina vuosina eläköityminen koskee myös monia yrittäjiä. Yrityksen omistajavaihdos vaatii uuden yrittäjän siinä missä työpaikka uuden työntekijän. Kainuussa tämä koskee vuoteen 2030-mennessä kolmasosaa yrityksistä.</p> <p>Ymmärrän, että monelle tilanne on tullut yllättäen ja pyytämättä. Myös heille, joiden syntymäseudulle muuton esteenä on aiemmin ollut työpaikan puuttuminen ja alueen korkea työttömyys. Olemme niin tottuneet hokemaan &quot;Ei siellä ole töitä&quot;. Perinteinen aluepolitiikkakin on perustunut ennemmin koheesiopolitiikkaan kuin alueen vahvuuksista lähtevään politiikkaan.</p> <p>On selvää, että harvaan asutun maaseudun kuntien on pärjättävä viihtyisänä ja elinvoimaisena asuinpaikkana muiden kuntien joukossa. Alueen omat työttömät ovat edelleenkin merkittävä työvoimapotentiaali ja myös vajaatyökykyisyys on nähtävä mahdollisuutena. Poismuuton vähentäminen ja tulomuuton edistäminen muodostuvat keskeisiksi toimenpiteiksi, tähän tarvitaan niitä kuuluisia pito- ja vetovoimatekijöitä. Muuntokoulutusta kasvualoille on vahvistettava yhteistyössä yritysten kanssa. Työvoimarakenteen monipuolistamisen näkökulmasta myös perinteistä valtion työpaikkojen hajasijoittamistakin tarvitaan. <a href="http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237919-pitkajanteinen-ja-johdonmukainen-alueellistaminen-vaatii-paatoksia-hallitukselta">Tästä</a> olen kirjoittanut aiemmin.</p> <p>Ymmärrän hyvin, että koko Suomi painii saman haasteen kanssa. Monia harvaan asutun maaseudun kuntia ikääntyminen koskee kuitenkin muuta maata nopeammalla aikataululla. Itse olen asettanut Kuhmossa tavoitteeksi väestön uusiutumisen. Väestön kasvu ei kaikilla kunnilla Suomessa pysty, ainakaan nykyisellä syntyvyydellä tai maahanmuutolla, olemaankaan positiivinen.&nbsp;</p> <p>Helsingin Sanomien <a href="https://dynamic.hs.fi/2018/norja/index.html?_ga=2.117025219.418515895.1544371569-1849133404.1515605932">artikkeli</a> Norjan mallista herätti paljon keskustelua sosiaalisessa mediassa. &nbsp;Moni totesi, että Suomessa ei ole varaa vastaavaan. Mielestäni olisi kuitenkin hedelmällistä vaalien alla kuulla puolueiden linjauksia siitä, miten aiomme jatkossa varmistaa, että koko Suomen voimavarat ovat luomassa hyvinvointia. Pääosa luonnonvaroistamme kuitenkin sijaitsee harvaan asutulla maaseudulla.&nbsp;</p> <p>Harvaan asutun parlamentaarinen ryhmä on pohtinut harvaan asutun maaseudun kilpailukykyä ja sen toimikausi jatkuu vaalien yli. Tammi-helmikuussa sen työlistalla ovat mm. verolinjaukset.&nbsp; Haluan vaalikeskusteluissa kuulla, miten puolueet suhtautuisivat laajan elinkeinopaketin sorvaamiseen harvaan asutulle maaseudulle, jolla on erityisen suuret haasteet pitkien etäisyyksien, vanhenevan väestön ja työvoimapulan vuoksi. Aivan ensimmäiseksi käyttöön voitaisiin ottaa Harvaan asutun maaseudun <a href="http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79506/04_17_HAMA_strategia_FINALa.pdf?sequence=3&amp;isAllowed=y">strategiassa</a> esitetty verohuojennusjärjestelmä harvaan asutulle maaseudulle muuttaville. Tämä voitaisiin kohdentaa vaikkapa niistä maakunnista muuttaville, joiden alueella työttömyyden lasku on hitainta.</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen väestörakenteen muutoksen ja muuttoliikkeen yhteisvaikutus on eduskunnan ensimmäisen varapuhemiehen Mauri Pekkarisen (kesk) mukaan dramaattinen.  Muun muassa Uusi Suomi ja Suomenmaa uutisoivat Pekkarisen puheesta, jonka hän piti Mikkelissä tänään.

Pekkarisella on pitkä historia ja kokemus aluekehittämisestä. Toivoisin kuitenkin rohkeampia avauksia häneltä siihen, millä keinoilla voisimme ratkaista tilanteen. Pekkarisen mukaan "Yhteiskunnallisen eheyttämisen nimissä on puututtava myös väestörakenteeltaan vääristyneiden alueiden ja siellä asuvien ihmisten työn ja palvelujen pelastamiseen."

Pekkarinen on aivan oikeassa siinä, että palvelujen "pelastaminen" vaatii alueelle osaajia. Tälläkin hetkellä harvaan asutulla maaseudulla on vaikeuksia saada työntekijöitä vakituisiin virkoihin julkiselle sektorille. Olipa kyse sitten poliisin, sosiaali- ja terveydenhuoltoalan tai pelastustoimen tehtävästä. 

Samaan aikaan avoimet työpaikat yksityisellä sektorilla ovat lisääntyneet. Kokonaisuutena osaajien saatavuus on esimerkiksi Kainuussa suuri haaste alueen yrityksille. Tuoreen Kainuun työvoimatarpeen ennakointi- raportissa vastaajista vajaa viidennes ilmoitti, että työvoiman saatavuus on este toiminnan kasvattamiselle Kainuussa ja 61 % ilmoitti, että työvoimaa on vaihtelevasti saatavilla.

Kaikista maakunnista määrällisesti eniten työttömiä on Uudellamaalla. Uudenmaan ELY­ keskuksen kuntien alueella oli lokakuun lopussa yhteensä 67 972 työtöntä työnhakijaa. Työttömyyden lasku oli Uudellamaalla koko maan hitainta. Kainuun TE-toimiston asiakkaista lähes puolet on yli 50-vuotiaita. Kainuun työmarkkinoilta poistuu eläkkeelle vuoteen 2030 mennessä noin 5 700 henkilöä eikä paikallinen työvoima riitä tilastokeskuksen väestöennusteiden toteutuessa eläköitymisen myötä vapautuviin työpaikkoihin. Näkisin mielelläni muuttoliikettä Uudeltamaalta sinne missä osaajia tarvitaan. 

Tulevina vuosina eläköityminen koskee myös monia yrittäjiä. Yrityksen omistajavaihdos vaatii uuden yrittäjän siinä missä työpaikka uuden työntekijän. Kainuussa tämä koskee vuoteen 2030-mennessä kolmasosaa yrityksistä.

Ymmärrän, että monelle tilanne on tullut yllättäen ja pyytämättä. Myös heille, joiden syntymäseudulle muuton esteenä on aiemmin ollut työpaikan puuttuminen ja alueen korkea työttömyys. Olemme niin tottuneet hokemaan "Ei siellä ole töitä". Perinteinen aluepolitiikkakin on perustunut ennemmin koheesiopolitiikkaan kuin alueen vahvuuksista lähtevään politiikkaan.

On selvää, että harvaan asutun maaseudun kuntien on pärjättävä viihtyisänä ja elinvoimaisena asuinpaikkana muiden kuntien joukossa. Alueen omat työttömät ovat edelleenkin merkittävä työvoimapotentiaali ja myös vajaatyökykyisyys on nähtävä mahdollisuutena. Poismuuton vähentäminen ja tulomuuton edistäminen muodostuvat keskeisiksi toimenpiteiksi, tähän tarvitaan niitä kuuluisia pito- ja vetovoimatekijöitä. Muuntokoulutusta kasvualoille on vahvistettava yhteistyössä yritysten kanssa. Työvoimarakenteen monipuolistamisen näkökulmasta myös perinteistä valtion työpaikkojen hajasijoittamistakin tarvitaan. Tästä olen kirjoittanut aiemmin.

Ymmärrän hyvin, että koko Suomi painii saman haasteen kanssa. Monia harvaan asutun maaseudun kuntia ikääntyminen koskee kuitenkin muuta maata nopeammalla aikataululla. Itse olen asettanut Kuhmossa tavoitteeksi väestön uusiutumisen. Väestön kasvu ei kaikilla kunnilla Suomessa pysty, ainakaan nykyisellä syntyvyydellä tai maahanmuutolla, olemaankaan positiivinen. 

Helsingin Sanomien artikkeli Norjan mallista herätti paljon keskustelua sosiaalisessa mediassa.  Moni totesi, että Suomessa ei ole varaa vastaavaan. Mielestäni olisi kuitenkin hedelmällistä vaalien alla kuulla puolueiden linjauksia siitä, miten aiomme jatkossa varmistaa, että koko Suomen voimavarat ovat luomassa hyvinvointia. Pääosa luonnonvaroistamme kuitenkin sijaitsee harvaan asutulla maaseudulla. 

Harvaan asutun parlamentaarinen ryhmä on pohtinut harvaan asutun maaseudun kilpailukykyä ja sen toimikausi jatkuu vaalien yli. Tammi-helmikuussa sen työlistalla ovat mm. verolinjaukset.  Haluan vaalikeskusteluissa kuulla, miten puolueet suhtautuisivat laajan elinkeinopaketin sorvaamiseen harvaan asutulle maaseudulle, jolla on erityisen suuret haasteet pitkien etäisyyksien, vanhenevan väestön ja työvoimapulan vuoksi. Aivan ensimmäiseksi käyttöön voitaisiin ottaa Harvaan asutun maaseudun strategiassa esitetty verohuojennusjärjestelmä harvaan asutulle maaseudulle muuttaville. Tämä voitaisiin kohdentaa vaikkapa niistä maakunnista muuttaville, joiden alueella työttömyyden lasku on hitainta.

 

 

 

 

 

]]>
25 http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265526-vaaleissa-keskusteltava-myos-norjan-mallista-harvaan-asutun-maaseudun-osalta#comments Kotimaa Aluepolitiikka Elinvoima Maaseutu Sun, 09 Dec 2018 17:07:36 +0000 Tytti Määttä http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265526-vaaleissa-keskusteltava-myos-norjan-mallista-harvaan-asutun-maaseudun-osalta
Suomi lapsipulassa http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265475-suomi-lapsipulassa <p>Suomalaisten alhaista syntyvyyttä on pähkäilty viime viikkoina kiivaasti. Siinä missä vuonna 2010 Suomessa syntyi 60 980 vauvaa, viime vuonna luku oli vain 50 139. Pudotus on dramaattinen ja vaikuttaa koko suomalaiseen yhteiskuntaan.</p><p>Kyse ei ole vain huoltosuhteesta ja eläkejärjestelmän remontista, kuten monet aiheesta kirjoitetut artikkelit antavat ymmärtää. Esimerkiksi suomalainen koulutusjärjestelmä menee uusiksi. Yhä useampi päiväkoti, peruskoulu, ammattioppilaitos ja lukio joudutaan lähivuosina sulkemaan oppilaspulan vuoksi.</p><p>Ne vähätkin lapset syntyvät kasvukeskuksiin, joihin edelleen rakennetaan uusia kouluja. Sen sijaan pienissä kunnissa joudutaan harkitsemaan kunnan viimeisen koulun lakkauttamista. Viime vuonna 35 kunnassa syntyi alle 10 lasta!</p><p>Kun pienet lukiot ja ammattioppilaitokset sulkevat ovensa, keskiasteen opinnot eivät enää ole kaikille lähipalvelu, vaan yhä useampi oppilas asuu viikot asuntolassa.</p><p>Kun mikroikäluokat lähtevät opiskelemaan, pienillä korkeakouluilla ja yliopistoilla kasvukeskusten ulkopuolella on kaksi vaihtoehtoa, ne joko sulkevat ovensa tai rekrytoivat ulkomailta lisää opiskelijoita.</p><p>Hyvällä tuurilla osa ulkomailta tulevista opiskelijoista jäisi Suomeen töihin. Suomen nopeasti pahenevan osaajapulan torjumiseksi korkeakouluja tulisikin kannustaa kansainvälistymään esimerkiksi palkitsemalla jokaisesta ulkomaalaisesta tutkinnon suorittajasta. Ulkomaalaisia opiskelijoita tulisi myös houkutella aktiivisesti Suomeen esimerkiksi korvaamalla ETA-alueen ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksut opintotuella! Muuten suomalaiset yritykset joutuvat siirtämään esimerkiksi tuotekehityksen ulkomaille.</p><p>Toinen suuri muutos koetaan elämänkaaren toisessa päässä. Kun työvoima hupenee samaan aikaan kun suuret ikäluokat tarvitsevat yhä enemmän hoivaa ja hoitoa. Hoitohenkilökuntaa ei yksinkertaisesti enää riitä, ei sairaaloihin eikä kotihoitoon. Japanissa tilanne on jo päällä, ja kasvavaa osaa <a href="https://www.theguardian.com/world/2018/feb/06/japan-robots-will-care-for-80-of-elderly-by-2020">hoivatehtävistä ollaan siirtämässä roboteille</a>.</p><p>Moni ikäihminen huokaa, ettei ymmärrä tietotekniikkaa. Pian he joutuvat tulemaan päivittäin toimeen robottinostinten, älyvuoteiden, lääkeannostelurobottien, etävastaanottojen ym. kanssa.</p><p>Vastaavasti asevelvollisuuteen perustuva koko maan puolustaminen käy ikäluokkien supistuessa mahdottomaksi, ja pieniä varuskuntia joudutaan sulkemaan. Joukkoja ei yksinkertaisesti riitä kaikkialle. Tai sitten asevelvollisuus on laajennettava koskemaan myös naisia.</p><p>Niin ja se työelämä. Kun työvoimaa valmistuu vuosittain tuhansia vähemmän kuin poistuu työmarkkinoilta eläkkeelle, kansantalous alkaa supistua. Koemme yhtä aikaa täystyöllisyyden ja talouslaman. Ainoana toivona on radikaali työn automaatio. Voimme säilyttää nykyisen kaltaisen yhteiskunnan vain, jos tekoälyt ja robotit ottavat hoitaakseen työtehtäviä samaa tahtia kuin työntekijöiden määrä työmarkkinoilla hupenee.</p><p>Meidän on kannustettava yrityksiä ja julkista sektoria automatisoimaan työtä aina kun se on mahdollista. Ihmiset kannattaa säästää tehtäviin, joista robotti tai tekoäly ei selviä. Lisäksi meidän on uudelleenkoulutettava työnsä automaatiolle menettävät työntekijät ripeästi uusiin tehtäviin. Perinteiset ceeveen kirjoituskurssit eivät riitä työllistämistoimenpiteeksi. Eivät ole koskaan riittäneet.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomalaisten alhaista syntyvyyttä on pähkäilty viime viikkoina kiivaasti. Siinä missä vuonna 2010 Suomessa syntyi 60 980 vauvaa, viime vuonna luku oli vain 50 139. Pudotus on dramaattinen ja vaikuttaa koko suomalaiseen yhteiskuntaan.

Kyse ei ole vain huoltosuhteesta ja eläkejärjestelmän remontista, kuten monet aiheesta kirjoitetut artikkelit antavat ymmärtää. Esimerkiksi suomalainen koulutusjärjestelmä menee uusiksi. Yhä useampi päiväkoti, peruskoulu, ammattioppilaitos ja lukio joudutaan lähivuosina sulkemaan oppilaspulan vuoksi.

Ne vähätkin lapset syntyvät kasvukeskuksiin, joihin edelleen rakennetaan uusia kouluja. Sen sijaan pienissä kunnissa joudutaan harkitsemaan kunnan viimeisen koulun lakkauttamista. Viime vuonna 35 kunnassa syntyi alle 10 lasta!

Kun pienet lukiot ja ammattioppilaitokset sulkevat ovensa, keskiasteen opinnot eivät enää ole kaikille lähipalvelu, vaan yhä useampi oppilas asuu viikot asuntolassa.

Kun mikroikäluokat lähtevät opiskelemaan, pienillä korkeakouluilla ja yliopistoilla kasvukeskusten ulkopuolella on kaksi vaihtoehtoa, ne joko sulkevat ovensa tai rekrytoivat ulkomailta lisää opiskelijoita.

Hyvällä tuurilla osa ulkomailta tulevista opiskelijoista jäisi Suomeen töihin. Suomen nopeasti pahenevan osaajapulan torjumiseksi korkeakouluja tulisikin kannustaa kansainvälistymään esimerkiksi palkitsemalla jokaisesta ulkomaalaisesta tutkinnon suorittajasta. Ulkomaalaisia opiskelijoita tulisi myös houkutella aktiivisesti Suomeen esimerkiksi korvaamalla ETA-alueen ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksut opintotuella! Muuten suomalaiset yritykset joutuvat siirtämään esimerkiksi tuotekehityksen ulkomaille.

Toinen suuri muutos koetaan elämänkaaren toisessa päässä. Kun työvoima hupenee samaan aikaan kun suuret ikäluokat tarvitsevat yhä enemmän hoivaa ja hoitoa. Hoitohenkilökuntaa ei yksinkertaisesti enää riitä, ei sairaaloihin eikä kotihoitoon. Japanissa tilanne on jo päällä, ja kasvavaa osaa hoivatehtävistä ollaan siirtämässä roboteille.

Moni ikäihminen huokaa, ettei ymmärrä tietotekniikkaa. Pian he joutuvat tulemaan päivittäin toimeen robottinostinten, älyvuoteiden, lääkeannostelurobottien, etävastaanottojen ym. kanssa.

Vastaavasti asevelvollisuuteen perustuva koko maan puolustaminen käy ikäluokkien supistuessa mahdottomaksi, ja pieniä varuskuntia joudutaan sulkemaan. Joukkoja ei yksinkertaisesti riitä kaikkialle. Tai sitten asevelvollisuus on laajennettava koskemaan myös naisia.

Niin ja se työelämä. Kun työvoimaa valmistuu vuosittain tuhansia vähemmän kuin poistuu työmarkkinoilta eläkkeelle, kansantalous alkaa supistua. Koemme yhtä aikaa täystyöllisyyden ja talouslaman. Ainoana toivona on radikaali työn automaatio. Voimme säilyttää nykyisen kaltaisen yhteiskunnan vain, jos tekoälyt ja robotit ottavat hoitaakseen työtehtäviä samaa tahtia kuin työntekijöiden määrä työmarkkinoilla hupenee.

Meidän on kannustettava yrityksiä ja julkista sektoria automatisoimaan työtä aina kun se on mahdollista. Ihmiset kannattaa säästää tehtäviin, joista robotti tai tekoäly ei selviä. Lisäksi meidän on uudelleenkoulutettava työnsä automaatiolle menettävät työntekijät ripeästi uusiin tehtäviin. Perinteiset ceeveen kirjoituskurssit eivät riitä työllistämistoimenpiteeksi. Eivät ole koskaan riittäneet.

]]>
28 http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265475-suomi-lapsipulassa#comments Kotimaa Eläkkeet Koulutus Syntyvyys Sat, 08 Dec 2018 16:25:40 +0000 Jyrki Kasvi http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265475-suomi-lapsipulassa
Väkivallan retoriikka ei ole isänmaallista http://markusmikaelmyllyniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265469-vakivallan-retoriikka-ei-ole-isanmaallista <p>Cordon Sanitaire on lääketieteellinen käsite, joka tarkoittaa tarttuvaan tautiin sairastuneiden eristämistä muista. Se on kuitenkin viime vuosikymmeninä saanut uuden merkityksen, kun sitä on alettu käyttää viittamaan yhteiskunnalle vaarallisen ideologian poliittisesta karanteenista. Viime viikkoihin asti uskoin itse vahvasti siihen, että ääriliikkeiden suosion kasvu estetään juuri niistä hiljenemällä. Olen kuitenkin päätynyt arvioimaan kantojani uudelleen.</p><p>Vuoden 2017 kunnallisvaalien yhteydessä ja sen jälkeen sain sähköpostitse useita nimettömiä uhkauksia, joissa minua uhattiin väkivallalla poliittisten kantojeni takia. Nimettömänä pysyneitä henkilöitä ärsytti erityisesti kantani maahanmuuttoon ja sukupuoli- sekä seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin. En nostanut asiaa esiin aikaisemmin, koska koin sen oikeuttavan uhkaajani teot ja provosoivan hänet jatkamaan toimintaansa.</p><p>Uhkaukset osoittautuivat luonnollisesti perättömiksi, mutta ne saivat minut pohtimaan Suomessa nykyaikana vallalla olevaa poliittista keskustelukulttuuria. Viimeisen kymmenen vuoden aikana rasismista on tullut aivan uudella tapaa salonkikelpoista jopa politiikan ylimmillä tasoilla ja keskustelukulttuuri on muuttunut šokkiuutisten aikana yhä radikaalimmaksi. Twitter-maailmassa uudet avaukset tuntuvat olevan päivä päivältä oudompia ja lähentelevät usein enemmän dystopiaa kuin demokratiaa.</p><p>Oma kantani maahanmuuttoon on ja pysyy. Olen aina ollut sitä mieltä, että pakolaisia tulee ensisijaisesti auttaa heidän kotimaassaan kehitysavun ja konfliktinratkaisun keinoin. Meidän tulee myös edistää kaikin mahdollisin keinoin Suomeen tulleiden turvapaikanhakijoiden kotouttamista, sillä ilman oikeaa työkalupakkia ja riittäviä resursseja voivat he syrjäytyä ja pudota yhteiskunnan ulkopuolelle.&nbsp;</p><p>Samalla uskon edelleen vakaasti siihen, että ihmisoikeudet ovat jakamattomia ja kuuluvat kaikille iästä, sukupuolesta, etnisyydestä tai seksuaalisuudesta riippumatta. Se, joka rikkoo toisen koskemattomuutta fyysisesti tai henkisesti, syyllistyy rikoksista kaikkein kuvottavimpaan. Suomalaisessa oikeusvaltiossa tuomitsemme nämä rikolliset ja pidämme huolta siitä, että he saavat asianmukaisen rangaistuksen.</p><p>Demokratiassa ihmisellä on oikeus eriävään mielipiteeseen. Perustuslaissa määriteltyä mielipiteenvapautta rajoittaa kuitenkin laki kansanryhmää kiihottamista vastaan, joka toteaa hyvin yksinkertaisesti, että mikään rasistisin motivaatioin toteutettu ilmaisu ei ole hyväksyttävää. Nykysuomessa ei ole paikkaa ääriliikkeille &ndash; olivat ne sitten vasemmalla tai oikealla &ndash; jotka pyrkisivät toiminnallaan horjuttamaan tai kaatamaan kansanvaltaisesti valitun hallinnon.</p><p>Kun uusnatsit marssivat Helsingin kaduilla, emme siis voi vain olla hiljaa. Voimme leikkiä sana- ja piiloleikkejä yöt ja päivät, mutta joskus myös meidän on pystyttävä puhumaan ongelmista niiden oikeilla nimillä. Hiljeneminen ei ole nyt eikä koskaan ratkaisu.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Cordon Sanitaire on lääketieteellinen käsite, joka tarkoittaa tarttuvaan tautiin sairastuneiden eristämistä muista. Se on kuitenkin viime vuosikymmeninä saanut uuden merkityksen, kun sitä on alettu käyttää viittamaan yhteiskunnalle vaarallisen ideologian poliittisesta karanteenista. Viime viikkoihin asti uskoin itse vahvasti siihen, että ääriliikkeiden suosion kasvu estetään juuri niistä hiljenemällä. Olen kuitenkin päätynyt arvioimaan kantojani uudelleen.

Vuoden 2017 kunnallisvaalien yhteydessä ja sen jälkeen sain sähköpostitse useita nimettömiä uhkauksia, joissa minua uhattiin väkivallalla poliittisten kantojeni takia. Nimettömänä pysyneitä henkilöitä ärsytti erityisesti kantani maahanmuuttoon ja sukupuoli- sekä seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin. En nostanut asiaa esiin aikaisemmin, koska koin sen oikeuttavan uhkaajani teot ja provosoivan hänet jatkamaan toimintaansa.

Uhkaukset osoittautuivat luonnollisesti perättömiksi, mutta ne saivat minut pohtimaan Suomessa nykyaikana vallalla olevaa poliittista keskustelukulttuuria. Viimeisen kymmenen vuoden aikana rasismista on tullut aivan uudella tapaa salonkikelpoista jopa politiikan ylimmillä tasoilla ja keskustelukulttuuri on muuttunut šokkiuutisten aikana yhä radikaalimmaksi. Twitter-maailmassa uudet avaukset tuntuvat olevan päivä päivältä oudompia ja lähentelevät usein enemmän dystopiaa kuin demokratiaa.

Oma kantani maahanmuuttoon on ja pysyy. Olen aina ollut sitä mieltä, että pakolaisia tulee ensisijaisesti auttaa heidän kotimaassaan kehitysavun ja konfliktinratkaisun keinoin. Meidän tulee myös edistää kaikin mahdollisin keinoin Suomeen tulleiden turvapaikanhakijoiden kotouttamista, sillä ilman oikeaa työkalupakkia ja riittäviä resursseja voivat he syrjäytyä ja pudota yhteiskunnan ulkopuolelle. 

Samalla uskon edelleen vakaasti siihen, että ihmisoikeudet ovat jakamattomia ja kuuluvat kaikille iästä, sukupuolesta, etnisyydestä tai seksuaalisuudesta riippumatta. Se, joka rikkoo toisen koskemattomuutta fyysisesti tai henkisesti, syyllistyy rikoksista kaikkein kuvottavimpaan. Suomalaisessa oikeusvaltiossa tuomitsemme nämä rikolliset ja pidämme huolta siitä, että he saavat asianmukaisen rangaistuksen.

Demokratiassa ihmisellä on oikeus eriävään mielipiteeseen. Perustuslaissa määriteltyä mielipiteenvapautta rajoittaa kuitenkin laki kansanryhmää kiihottamista vastaan, joka toteaa hyvin yksinkertaisesti, että mikään rasistisin motivaatioin toteutettu ilmaisu ei ole hyväksyttävää. Nykysuomessa ei ole paikkaa ääriliikkeille – olivat ne sitten vasemmalla tai oikealla – jotka pyrkisivät toiminnallaan horjuttamaan tai kaatamaan kansanvaltaisesti valitun hallinnon.

Kun uusnatsit marssivat Helsingin kaduilla, emme siis voi vain olla hiljaa. Voimme leikkiä sana- ja piiloleikkejä yöt ja päivät, mutta joskus myös meidän on pystyttävä puhumaan ongelmista niiden oikeilla nimillä. Hiljeneminen ei ole nyt eikä koskaan ratkaisu.

]]>
26 http://markusmikaelmyllyniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265469-vakivallan-retoriikka-ei-ole-isanmaallista#comments Kotimaa Äärioikeisto Natsi Suomi Väkivallan retoriikka Sat, 08 Dec 2018 13:18:44 +0000 Markus Myllyniemi http://markusmikaelmyllyniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265469-vakivallan-retoriikka-ei-ole-isanmaallista